Valitse kategoria

    Coloplast blogi

    Sauli - Avanne pelastaa

    Saulille tehtiin avanneleikkaus vuonna 2014. Tuohon mennessä hän oli kärsinyt erilaisista suolistokivuista 15 vuoden ajan. Elämä avanteen kanssa on ollut suhteellisen helppoa, siinä ovat auttaneet oikeat tuotteet ja niiden käytön ohjaus jo alusta alkaen. 

    Sauli - mieleni pahoittaja eli miten sitä jaksaa

    Sauli - mieleni pahoittaja eli miten sitä jaksaa

    Vaikka kesä on kauneimmillaan, voi mieli olla silti matalalla avanteesta tai muista syistä johtuen. Tässä blogitekstissä Sauli pohtii omaa jaksamistaan avanneleikattuna. Lue lisää
    Sulje

    Sauli - mieleni pahoittaja eli miten sitä jaksaa

    Julkaistu 18.6.2019

     

    Määritteleekö avanne minut vai ei?

    Ennen avanneleikkausta pelkäsin, kuinka siihen tottuu, ja että tuleeko avanteesta sellainen juttu, joka alkaa ahdistamaan. Pohdin, että minut määritellään jotenkin avanteen takia ja siitä tulee sen myötä isompi juttu kuin se oikeasti onkaan. Ja myös sitä, että itse tekisin siitä hankalan. Aluksi leikkauksen jälkeen oli kyllä sokki, että sellainen pussi roikkui tuossa mahassa. Ei se kivalta näyttänyt, ahdisti ja ketutti koko avanne. 

     

    Ennakkoluulot, ruumiinkuvan ongelmat – avanne EI MÄÄRITTELE MINUA

    Etukäteen olin paljon pohtinut vedessä olemista ja kuinka siitä selviän, miten sidos pitää, mitä muut ajattelevat ja pystynkö tekemään asioita enää kuten ennen avanneleikkausta. Myös vaatetus aiheutti henkistä kärsimystä. Minun näkemäni malli siitä miltä avanneleikattu mies näyttää vaatteissa ei ollut kovin ruusuinen…jotakuinkin sellainen, että housut oli vedetty kainaloon, jotta avannepussin saa ”piiloon”. Sellainen näytti aika karsealta ja kun vielä ne miesmallit olivat tosi iäkkäitä. Siinä hiipi mun aivoihin ruumiinkuvan muutos, että itsekin olen tuollainen. Avanne siis määritteli millainen minä olen. Se, että ajoittain pelkäsin olevani vanha ”gubbe” kainaloon ulottuvissa ruskeissa housuissa ja pappa-pehmikset jalassa, alkoi murenemaan kun huomasin, että pystyin pukemaan ihan tavallisia vaatteita. Sitten piti vain pohtia tarkemmin, että minkä mallisia vaatteet ovat ja millaisesta kankaasta. Kun sain sen vaatetuksen alkuvaiheessa jotenkin kuntoon, niin silloin lähti mielestä se vääristynyt määritelmä itsestäni. Tämä helpotti avanteestani johtuvaa henkistä tuskaa. En sano, että nämä asiat menevät kaikilla näin, mutta tämä voi olla yksi niistä asioista, joka aiheuttaa henkistä kärsimystä avanteesta. Moni saattaa eristäytyä, kun luulee olevansa jotain muuta kuin on. Totta kai juttuja saa jättää väliin, jos pelkää jotain. Se on ihan tavallista ja kaikin puolin hyväksyttävää. Ehkä se, että ei tee niin aina, on SE pointti, jolla alkaa pääsemään peloista, ahdistuksesta ja muista negaatioista eroon. Pikkuhiljaa mieli alkaa korjaantumaan parempaan suuntaan. 

     

    Ruumiinkuva - pelko siitä, että ihmiset näkevät avanteen ja pelko siitä, että ilman vaatteita esim. uimassa ihmiset tuijottavat, on yksi piru meidän joidenkin avanneleikattujen kohdalla. Se piru, mielen pahoittaja, pitää saada potkittua pois! Miten sen saa pois? Ehkä niin, että alkaa tekemään samoja asioita pikkuhiljaa tai täysillä, oman fiiliksen mukaan, jolloin se piru ei voi enää kammeta mieleen aiheuttamaan pahennusta vaan joutuu väistymään! Osoitus itselle, että voi tehdä asioita kuten ennen avanneleikkausta, on varmasti yksi seikka, joka meihin moneen avanneleikattuun vaikuttaa positiivisesti. Mistä sitten saa voimia, uskallusta ja itseluottamusta ryhtyä toimiin? Se onkin täysin subjektiivinen. Voimme saada voimia tai kannustusta ihan huomaamatta vaikka omilta läheisiltä, perheeltä taikka omilta kavereilta. TAI sitten muilta avanneleikatuilta, vertaistuen voima on usein voimakkaampi kuin mikään lääke mielen pahoitukseen. Kun juttelee ja näkee toisen avanneleikatun, huomaa että tuolla tavalla voi tehdä asioita. Siitä alkaa muodostumaan itselle keinoja tehdä asioita, jotka alkavat voimaannuttamaan meitä. 


    Kuka voi auttaa?

    Jos asiat ei ala sujumaan omin voimin, niin silloin tarvitaan ammattilaisten apua. Apu tulee avannehoitajalta ja psykiatriasta. Avannehoitajan kautta saa tietoa mistä saa henkistä tukea. Alkuun voidaan tarvita myös lääkitystä, joka kannattaa aloittaa psykiatrisen avun hoidon tarpeen arvion myötä. Itse en hakenut apua, kun en sitä tarvinnut. Mutta hiukan avanneleikkauksen jälkeen alkoi kivut lantionpohjan alueella, peräsuolessa ja -aukossa sitä luokkaa, että jotain piti tehdä. Se oli pitkä tie päästä hoidon pariin. Pääsin kipupolille, joka otti hoitovastuun gastrokirurgiltani. Sieltä olen saanut apua hankaliin asioihini. Hoitotiimiin kuului sossu, psykologi, psykiatri, kipusairaanhoitaja pari erikoislääkäriä. Tapasin heitä kaikkia kuten moniammatilliseen hoitoon kuuluu. Psykiatri tarjosi psykoterapeutin vastaanottoja, heidän kauttaan sai niitä 20 kertaa veloituksetta. Torjuin sen, koska enhän minä mitään apua tarvinnut…meni pari kuukautta, kun tajusin, että tarvitsen terapeuttia hoitamaan jaksamistani. Siitä alkoi hyvä terapeuttinen suhde, joka on nyt siinä pisteessä, että minulle myönnettiin kuntoutuspsykoterapiaa. Sitä saa vuodeksi kerrallaan ja sitä voi hakea yhteensä kolmen vuoden ajaksi. Enkä kadu hetkeäkään, että lähdin tälle hoitopolulle. 


    Miten jaksan tätä kaikkea?

    Jaksan, koska olen ryhtynyt asioihin joita tein ennen avanneleikkausta. Jaksan, koska en anna avanteen tai sen tuomien lieveilmiöiden vallata mieltäni ja pahoittaa sitä. Minulle on sanottu niin monen ammattilaisen taholta, että tee niitä asioita mistä tykkäät. Olen sitä tiedostaen ja tiedostamatta tehnytkin. Oma puolisoni saattaa ehdottaa jotain ”tekemistä”, koska itse ei aina jaksa. Kaverit auttavat omalla tavallaan, vaikkei ne kaikki ehkä sitä edes ymmärrä. Olen mukana erilaisissa tekemisessä, harrastuksista on löytynyt hyviä ystäviä. Hengenpelastuksen ohjaus ja kouluttaminen on erittäin merkityksellistä. Se on harrastus, ei mikään työ, vaikka joskus jotain työkeikkoja sen tiimoilta onkin. Ja jos on huono fiilis, niin kun hiukan jaksaa puuhata jotain, niin olo helpottaa. Ainakin hetkeksi! Niiden hetkien ansiosta saa taas voimia jaksaa. Joskus jaksaa, joskus ei, hyväksyn sen. Hyväksyn myös sen, että avanne ottaa joskus päähän, joskus on kauheata säätöä sen takia. Joskus taas iloitsen, kun voin tehdä juttuja, vaikka mulla onkin avanne. Hyväksyn kaikki ajatukseni, tuntemukseni ja fiilikset. Ei avanteen kanssa ole aina helppoa, muttei myöskään ole juuri mitään tekemätöntä asiaa.Meillä kaikilla on erilainen tausta perheen, kaverien, harrastusten ja työn yms. suhteen.

     

    Meillä on erilainen tausta avanteeseen, me ollaan erilaisia ihmisiä. Meillä on erilaisia keinoja selvitä mielensä pahoittavista asioista. Tsemppiä ja aurinkoista kesää ja kesämieltä kaikille!

    Sulje

    Coloplast Tuki avanneleikatuilleKaipaatko tukea ja tietoa arkeesi avanteen kanssa?

    Uudesta Coloplast Tuki -palvelusta saat tukea, vinkkejä sekä henkilökohtaisia neuvoja arkeen ja vastauksia kysymyksiisi.

    Tutustu ja tule mukaan avanneleikattujen omaan palveluun! 

    Sauli ja avanneleikatun ruokailu

    Sauli ja avanneleikatun ruokailu

    Avanneleikkauksen jälkeen ruokailutottumuksia voi joutua miettimään uusiksi. Sauli kertoo omista ruokaan liittyvistä ajatuksistaan ja jakaa suosikkireseptinsä. Lue lisää
    Sulje

    Sauli ja avanneleikatun ruokailu

    Julkaistu 14.3.2019

     

    Omasta mielestäni itselläni on normaali ruokavalio. Mutta mikä on normaalia? Minulle se on sitä, että syön samoja ruokia kuin ennen ja ainakin jotenkin ruokani noudattaa jonkin sortin ravitsemussuosituksia. Olen kaikkiruokainen, syön lähes kaikkea, mitä ennen avanneleikkaustakin. Ruoka-annosten koko ei tosin ole samaa luokkaa kuin ennen avanneleikkausta. Silloin buffet-tyyppiset ruokailut olivat aika kivoja, kun oli paljon syötävää. Nykyään tulee tukala tunne, jos syö suuria annoksia yhdellä istumalla. Varsinkin heti leikkauksen jälkeen minulle jäi hyvin mieleen, että suolitukoksen vaara on suurempi ensimmäisten viikkojen aikana. En muista kuka niitä ohjeita antoi, mutta hyvästä pureskelusta oli puhe ja siitä, että ottaa pari suullista ruokaa ja laittaa pureskelun ajaksi aterimet pöydälle. Tällöin tulee syötyä rauhalliseen tahtiin. Riittävä veden juonti on myös tärkeää.

     

    Sellaiset ruuat tai hedelmät, missä on kuoria tai kalvoja (appelsiini, omena, tomaatti, paprika, maissi, porkkana, lanttu, pähkinät), niin itse vältän syömästä niitä suuria määriä. Tietysti ne voisi halutessaan muussata smoothieksi tai keittää tms. Itse en vaan ole oikein keitettyjen vihannesten ystävä. Jääkaappikylmä pesty porkkana maistuu todella hyvälle ja se harmittaa, etten niitä voi enää syödä niin paljoa kerralla. Joskus jo yksikin porkkanaa saa aikaiseksi kamalat vatsanväänteet (mutta silti syön niitä…). Pähkinät ovat minulle myös sellaisia, etten voi syödä niitä kuin yhden kourallisen, muuten alkaa ikävät vatsakivut. Ja suolitukoksen pelon vuoksi syön vain vähän noita. Minulla kun on paksusuoliavanne, niin nesteytykseen ja suolatasapainoon ei tarvitse kiinnittää mitään erityistä huomiota. Normaali ruoka ja nestemäärä riittää siihen, että suoli ja mies toimii. 

     

    Ruokailurytmini ei ole ihan esittelykunnossa. Osittain siksi se on huono, että säätelen ruoka-ajoilla suolen toimintaa. Miksi säätelen suolen toimintaa?  Siksi, että kun käyn vedessä joka viikko jonkun kerran, niin en halua, että uintireissulla suoli toimii. Joskus panttaan syömistä myös siksi, että on jokin tilaisuus, jossa on huonot wc-mahdollisuudet tai muutoin tilanne/tilaisuus, jossa en haluaisi avanteen toimivan. Melkein päivittäin jollain tavalla säätelen syömisen kautta suolen toimintaa. Alkuun piti miettiä sitä rytmitystä enemmän, muttei enää, nyt se rytmittäminen tapahtuu, vaikka aivot olisivat narikassa. Minulla suoli toimii ja avannetta saa hoitaa usein heti ruuan jälkeen. Siinä voi mennä vartista yhteen tuntiin, kunnes alkaa tapahtua. Toisinaan sillä tavalla, että sitten saan käydä ruuan jälkeen seuraavan kolmen tunnin aikana 3-4 kertaa tyhjentämässä pussia. 

     

    Normaalia ruokavaliota itselleni on, että käyn myös ulkona syömässä, syön hamppareita (Mäkkärin tuplajuusto on ihan parasta), juon kylmää olutta, limuja ja energiajuomia sekä paljon kahvia! Pauligin Café Parisien on minusta ihan parasta ns. kotikahvia! Keitän sitä itse aina kun olen kahvinkeittovuorossa. Hyvä kaverini Ylläkseltä ”juotti” sitä minulle pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa ja siitä se Café Parisienin litkiminen alkoi! Oltiin tuolloin perheen kanssa Ylläksellä heidän luonaan viikon verran ja siellä muutenkin tuli eteen uusia ruokia varsinkin näin etelän kaupunkilaispojalle. Ravintolassa syömisestä piti vielä sanoa, että pihvien koon pidän maltillisena. Joskus olen syönyt vähän liian ison pihvin ja paljon lisukkeita, niin ei ole hyvä olla sen jälkeen… En osaa vieläkään sanoa, että mikä ruoka aiheuttaisi ilmavaivoja, mutta ei kai se haittaa. Joillekin voi vaikka herne, maissi, juuresraasteet, ruisleipä, olut tai tavalliset laktoosia sisältävät maitovalmisteet tehdä ilmavaivoja. Nämäkin ovat yksilöllisiä, sen oppii huomaamaan ajan myötä.


    Tässä yksi minun ja meidän perheemme lempiruuista. Resepti, joka on muokkautunut varmaan 20 vuoden takaa vanhalta työkaveriltani minun näköiseksi. 

     
    Tuhti metsästäjän pasta

    800g kanasuikaletta

    2 pussia tuorepastaa

    1-2 purkkia mustapippuri ruokakermaa

    1 pussi mustaleima juustoraastetta (150g)

    1 rasia pippurituorejuustoa

    1 paketti pekonia

     

    Mausteeksi oman maun mukaan suolaa, pippuri-sekoitusta ja mustapippuria.

    Lisukkeeksi oikein raikas salaatti, jossa voi olla jotain makeahkoa mukana, esim. melonia


    Kun kanansuikaleet on paistettu niin lisätään sinne tuorejuusto ja pippuriset ruokakermat, loppuvaiheessa lisään vielä puolet mustaleima juustoraastepussista. Pilkoin pekonit ihan pieniksi paloiksi ja paistoin ne ihan vasta loppuvaiheessa.Lautaselle alle pastat, päälle laitetaan pippurinen kanakastike, sitten ripotellaan oman maun mukaan pekonia ja ihan viimeiseksi vielä hiukan mustaleima juustoraastetta.

     

    Sulje
    Avanneleikatun pukeutuminen

    Avanne ja pukeutuminen

    Sauli kertoo kirjoituksessaan omasta pukeutumisestaan ja antaa käytännön vinkkejä mitä avanneleikattu voi huomioida vaatteita valitessaan. Lue lisää
    Sulje

    Avanne ja pukeutuminen

    Julkaistu 23.1.2019

     

    Aihe on melko henkilökohtainen, koska kaikilla on omat mielipiteet, tunteet ja perusteet omaan pukeutumiseen. Itselläni on sellainen ajatus, etten välitä yhtään mitä muut ajattelevat pukeutumisestani tai miltä näytän missäkin asusteissa. Puen niitä vaatteita mitkä itse koen istuvan hyvin avanteen kanssa ja sitten että mikä minusta on omasta mielestäni kivan näköinen/värinen asuste. Alussa koin, että oli tosi vaikeaa löytää vaatteita missä avannepussin kanssa olisi hyvä olla. Se on kyllä ajan kanssa normalisoitunut, eikä sitä enää murehdi mitenkään. 

     

    En tiedä onko muiden avanneleikattujen mielestä vaikeaa löytää avannepussin kanssa hyvin istuvia vaatteita. Tai miettivätkö muut avannepussin pullottamista vaatteiden alta. Musta tuntuu, että on vaikea löytää sopivia vaatteita, jotka istuisivat itselle sopivasti. Avanneleikkauksen jälkeen olen alkanut käyttämään alikokoista hihatonta aluspaitaa, se vähentää avanteen pullotusta ja pussin kahinaa (vaikkei mun käytössä olevat kyllä kahise yhtään). Huono puoli on se, että aluspaita on kesällä hiukan lämmin, vaikka ihan t-paidankin kanssa. Mutta itse olen kyllä jotenkin siihen jo tottunut. 

     

    Avanneleikatun erilaisia vaatetuksia

     

    Minusta sellaiset tosi paksukankaiset puuvillaset t-paidat tai kauluspaidat ovat aika hyviä hävittämään avannepussin muotoja. Värinä musta on varmaan paras, jos värillä on väliä, oikeastaan tummat värit yleensäkin. Myös kuviolliset vaatteet ovat hyviä, siinä silmä ei näe muotoja, kun kuviot vääristää niitä. Hieman väljä yläosa on myös itselleni sellainen, jossa tunnen, ettei se avannepussi pullota paidan alta. Mutta toisista se ei näytä hyvältä, jos vaate ei istu kuin valettu. Mistähän se ihanne tulee, että pitää olla just sellainen slim-fit/body pump -vartalo, että kaikki istuu päällä niin kuin mallilla. Ei minulla ainakaan. Tuntuu, että tässä iän myötä alkaa enemmän näyttämään omenalta tai päärynältä kuin esim. timakalta väärinpäin olevalta porkkanalta...heh! 

     

    Avanneleikatun erilaisia vaatetuksia
    Kuvateksti: On mulla ollut joskus ulkomailla hihaton (löysä) päällä ja avannepussi vähän pullottanut. Viime kesänä löysin tummahkon, sini-valkoraidallisen paksukankaisen hihattoman, jota ”uskalsin” käyttää ilman mitään omia kommervenkkeja avannepussin pullottamisen estämiseksi. 


    Tämä on mun tyypillisin pukeutuminen, tai siis etten ”pukeudu” ulkonäön vuoksi mennessäni uimaan. Pukeudun märkäpukuun (Aqua Sphere) hengenpelastusharrastuksessani suojatakseni avannepussia tarttumasta mihinkään. Märkäpukuni 1mm paksuudeltaan, lyhythihainen ja -lahkeinen triathlonpuku. Tuo käytössäni oleva puku on mielestäni ollut tosi hyvä, suosittelen! Märkäpuvussa on niin huikea varmuus, siitä että sidos pysyy ja on myös piilossa tuijottavilta katseilta. 

     

    Avannesidos pysyy paikallaan märkäpuvussa

    Tietyissä tilanteissa käytän myös jonkin sortin ”tyrävyötä”, koska se pitää avannepussin aika hyvin näkymättömissä. Ainakin omassa mielessäni se tekee sen ja se on kaikkein tärkeintä mitä omassa päässä liikkuu. Sitä käytän aina kun olen hengenpelastus hommeleissa altaan reunalla ja myös urheillessa, mm. kun käyn silloin tällöin pelaamassa sulkapalloa.  

     

    Avanneleikatun erilaisia vaatetuksia

    Kuvateksti: Tässä nyt näkee hyvin sen kuin musta ja kuviollinen peittää avannepussin tosi hyvin. Kaikissa kuvissa on se jonkinlainen esteettinen tyrävyö vähentämässä avannepussin pullotusta. 

     

    Nyt talvella on kerrospukeutumista niin paljon ja paksut takit, ettei avannepussin pullottaminen ole minulle asia johon kiinnitän huomiota. Vaatetta pitääkin olla avannetta suojaamassa, muttei vatsan seudun suojapukeutumisessa ole mitään poikkeavaa verrattuna ilman avannetta pukeutuviin. Enemmän pitää miettiä, etteivät mukana olevat pohjalevyt kylmety, silloin kiinnittyminen heikkenee! Kaikilla avanneleikatuilla pitäisi olla sellainen kylmälaukun tapainen suojapussi, jossa voisi niin talvella kuin kesällä pitää tuotteet tasalämpöisinä. 

     

    Mahtavaa talvea kaikille!

    Sulje
    Avamies vertaistukena – omia kokemuksiani

    Avamies vertaistukena – omia kokemuksiani

    Tällä kertaa Sauli pohtii vertaistukea blogikirjoituksessaan. Hän on itsekin tarvinnut vertaistukea ja myös antanut sitä. Lue lisää
    Sulje

    Avamies vertaistukena – omia kokemuksiani

    Julkaistu 6.12.2018

     

    Kun avanneasia oli ensimmäistä kertaa mielessäni, niin en mä mitään vertaistukea osannut ajatella. Kirurgi ohjasi minut aikanaan avannehoitajalle. Siinä avannehoitajan vastaanottotilassa oli joitakin avannetuotteita valmistavien yritysten mainoksia ja tiedotteita, ja näin yhden esitteen kannessa vanhemman miehen hymyssä suin. Ensimmäisenä tuli mieleen, että apua, jos mulle tulee avanne, niin minäkin olen ”vanha”. Vastaanotolla avannehoitajan sijainen kertoi tosi hyvin, neutraalisti ja sopivan positiivisesti kaikesta. Sitten tuli myös puheeksi, että mitä tykkäisit vertaistukihenkilöstä. En oikein siihen mitään osannut vastata. Elokuulle oli sovittu soittoaika kirurgin kanssa ja siinä oli tarkoitus jutella, oliko tilanteeni edelleen sama ja mitä mieltä olen avanteesta. Silloin tein päätöksen, että se avanne tehdään. Puhelun jälkeen tuli ahdistus ja pelko, johon sitä vertaistukea ensimmäistä kertaa tarvitsin. 

     

    Tapasin avannehoitajan uudelleen alkusyksystä, ja sillä tapaamisella sain avanne- ja vastaavasti leikattujen paikallisyhdistyksen yhteystiedot. Otin sinne yhteyttä ja menin heidän tapaamiseensa ennen avanneleikkaustani. Siellä oli minua jo huomattavasti vanhempia avanneleikattuja. Vaikka vastaanotto oli todella lämmin, niin jotenkin se tuki ei minuun siellä tarttunut. Olisin kaivannut jotain omaa ikäluokkaani olevaa seuraa. Sitten vanha tuttuni otti yhteyttä (kiitos vaan Niinalle!) ja kertoi, että hänelläkin on suolistovaivaa ja on tässä yhdistyksessä, jonka tapaamisessa kävin. Hän myös jutteli vertaistukihenkilöstä ja kerroin, ettei meidän yhdistyksessä ollut omaa ikäluokkaa lainkaan. Sitten Niina kertoi, että hän tuntee Helsingistä yhden ikäiseni naisen, joka puuhastelee vaikka mitä avanteesta huolimatta. Näin sain oman vertaistukihenkilön. Hän olikin hyvä tyyppi, kävi töissä, seurusteli, matkusteli ja harrasti liikuntaa jne. Sain tältä tukihenkilöltäni paljon tietoa. Ennakkoluuloni karisivat, kun näin ja kuulin, kuinka hän avanteesta huolimatta puuhaa kaikkea mitä ennenkin avanneleikkausta. 

     

    Juuri vähän ennen leikkaustani ja heti sen jälkeen, iski epävarmuus. Olisin halunnut lukea jonkun avanneleikatun miehen juttuja. Olisin esimerkiksi halunnut nähdä, että miten sellainen omaa ikäluokkaani oleva avanneleikattu mies pukeutuu - onko hänellä navan yli housut, henkselit ja löysä paita vai voiko pitää farkkuja ja t-paitaa. Ihan tällaisia arkisia asioita oli mielessä leikkauksen jälkeen vielä pitkäänkin. Mutta kun ei oikein ollut. Joitain yksittäisiä juttuja oli, muttei niihin yksittäisiin ja suppeisiin, vähän kliinisiin tarinoihin oikein päässyt samaistumaan. Ja ne taisivat olla enemmänkin jotain lauseita, mitä näin jossain esitteissä tai nettisivuilla. Avannemiesten kuvat olivat vähän kärjistettynä sellaisia sliipattuja, harmaahiuksisia Dressman -miehiä, en mä sellaisista oikein saanut tukea, saatikka pystynyt samaistumaan😉

     

    6kk leikkauksen lähdin Kelan tukemalle Voimaa vertaisuudesta -leirille. Vaikken ole yhtään sellainen piirissä puhuja, niin se tapahtuma jäi kyllä positiivisena mieleen. Siellä kohtasin muita leikattuja, avannemiehiä, joiden kanssa mm. saunottiin. Se oli sellainen mukava vertaisjuttu. Myös muiden tarinat ja ne luennot olivat mieleeni. Kyllä kannatti lähteä! Siellä oli toinenkin minun ikäiseni, mutta muuten oli keski-ikä taas lähempänä eläkeikää. Mutta silti, iästä huolimatta se oli hyvä leiri. Jotain jäi taas kuitenkin puuttumaan. Siellä tapasin sitten avannetarvike-yritysten edustajia. Yksi erottui muista. Coloplastin Mari jutteli eri lailla kuin muut. Hän tuntui välittävän ihmisestä, kuunteli ja oli kiinnostunut ajatuksistani. Siitä lähti meidän yhteistyö. Heidän kanssaan lähdin itse omalla tavallani olemaan jollekin ehkä vertaistuki. Ainakin jakamaan omia juttujani. Juuri siitä näkökulmasta, että joku toinen nyt näkee, kuulee ja voi lukea toisen avannemiehen elämästä. 

     

    Sittemmin olen ollut mukana erilaisissa projekteissa ja tilaisuuksissa missä vertaistuki, välittäminen ja samaistuminen on ollut se teema.  Jos toisella on avanne ja toisella ei, niin kummalle sitä sitten juttelisi omista avanne -asioista. Tietenkin sille jolla se avanne on, koska hän varmasti ymmärtää paremmin omia ajatuksia. Me voimme helposti olla toisillemme jonkinlaisia tukihenkilöitä.


    Tänä päivänä olen 5-vuotiaan avanneleikatun pojan kanssa avannekamuja, käydään perheinemme kimpassa uimassa ja syömässä. Ja ainakin meillä se ikäero on vain numeroita.

     

    Vesi kun on minulle tuttu ja tärkeä elementti, niin olen järjestämässä meille avanneleikatuille sellaisen vapaamuotoisen tapaamisen Turkuun la 12.1.2019. Tapaaminen ei sisällä mitään luentoja tms., vain yhdessä kylpylään ja sitten yhdessä syömään. Sellaista se vertaistuki voi olla, ei tarvitse olla räätälöityä ohjelmaa, jonkun tahon järjestämää tms. Tapaamiseen ei ole mitään rajoitteita kenen kanssa tulee mukaan tai että joutuisi miettimään voiko tulla, jos esimerkiksi on vasta leikkaus tulossa tai että avanteen sulkuleikkaus on juuri tehty. Ihan vapaasti, niin kuin itse haluaa. 


    Sulje
    Saulin vinkit uimiseen

    Saulin vinkit uimiseen

    Vesi on tärkeä elementti Saulille. Niin tärkeä, että veteen piti päästä heti kun se vain oli mahdollista avanneleikkauksen jälkeen. Lue Saulin vinkit uimiseen! Lue lisää
    Sulje

    Saulin vinkit uimiseen

    Julkaistu 22.10.2018

     

    Kun pääsin avanneleikkauksesta kotiin 8.12.2014 olin jo päättänyt mennä uimaan HETI, kun vaan haavat olisivat ummessa. Eikä siinä mennytkään kuin muutama päivä, kun olin jo tutussa Caribian kylpylässä. Minut tuntevat uinninvalvojat kyselivät, että ”voitko nyt ihan hyvin ja pystytkö varmasti uimaan”. No en, mutta pystyin seisomaan altaan pohjassa ja kävelemään vedessä. Taisin kai jo vähän kelluakin, se nouseminen kellunta-asennosta takaisin seisomaan kyllä sattui aika lailla. Olin päässyt veteen! Se tunne, kun on vedessä, on vapauttava. Minulle se oli myös alku sille, etten välitä jos muut katsovat, kun käyn uimassa. Vaikka se joskus vieläkin pahalle tuntuukin!

     

    Joskus käytän näkösuojana myös hyvin ohutta 1mm paksuista triathlonisteille tarkoitettua lyhytlahkeista ja -hihaista märkäpukua. Niissä puvuissa liikkuvuus on tehty sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan tosi hyväksi. Pyrin vaihtamaan pohjalevyn vähintään vuorokautta ennen uimista, ehkä edellisenä päivänä. Jotta pohjalevy on tarttunut hyvin, eikä pelkoa pohjalevyn irtoamisesta ole johtuen liian varhaisesta veteen menosta. En myöskään halua mennä uimaan, jos pohjalevy on vaihtovälin loppusuoralla. Itse pohjalevyn kiinnittämiseen kiinnitän paljonkin huomiota. Painelen sormilla noin 40s itse avannenupukan ympäriltä ja sen jälkeen uloimman osan levystä. Sitäkin painelen noin 30s. Näin itselleni tulee varma olo, että pohjalevy pitää. Pussien irtoamisesta uidessa tai hypätessä veteen en ole Click-pusseihin siirtymisen jälkeen ainuttakaan kertaa murehtinut. Itselläni on käytössä 1-osainen Click suljettu pussi. Pusseihin voi myös suodattimen päälle laittaa teipin palan. Itse laitan aina puhtaan pussin uimaan mennessä ja kun tulen uimasta vaihdan uuden pussin. En koskaan mene uimaan syömisen jälkeen, kun arvelen, että avanne voisi toimia. Ei ehkä ravintoterapeutin neuvo, mutta käytännössä on mukavampi uida, kun osaa vähän ennustaa suolen toimintaa.

     

    Lisävarmuutta saan Brava elastisilla teipeillä. Paras tuote mitä on! Niiden kanssa olen hyppinyt veteen, sukeltanut syvälle, uinut kovaa ja hiljaa, vääntänyt vedessä hengenpelastusharjoituksissa, ne teipit ovat saaneet kovaa kyytiä! Teipit ovat niin tärkeät minulle, että jos niitä ei olisi, niin varmuus romahtaisi. Ne pitävät täydellisesti, eivätkä ole koskaan irronneet, vaikka vedessä olisin ollut useampana kertana samojen teippien kanssa. Ja kun laitan ne juuri ennen uimaan menoa, niin ne teipit liimautuvat ihoon heti ihan täysillä.

     

    Uima-asun valinta on varmasti hyvin henkilökohtainen, toiset ui tavallisissa uikkareissa, toiset korkealla vyötäröllä olevissa, koko uikkareissa, biksuissa tai märkäpuvussa. Juuri sellaisessa, kuin itse haluaa ja tuntuu luontevalta. Ja niitä asuja voi tilanteen mukaan vaihtaa. Minulle on hieman kustomoitu yhtä märkäpukua juurikin uintiin. Ompelijat voivat myös muokata uima-asua käyttäjälleen sopivaksi. Se on kuitenkin asu, joka pääsääntöisesti kestää pitkään. Mielestäni siihen kannattaa panostaa. Jos tykkää uimisesta ja tulee käytyä uimahallissa, niin Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitolta sekä Finnilcolta voi hankkia käyttöoikeusmerkkejä tai silikonirannekkeita, jotka kertovat, että merkin omistaja voi peseytyä sekä saunoa uima-asun kanssa. 

     

    Saulin voi nähdä tositoimissa uimahallissa Yle TV1:llä Akuutti-ohjelmassa ke 24.10.2018 klo 20! Jakso löytyy myös Yle Areenasta, katso täältä

    Sulje
    Kesäkuulumisia

    Kesäkuulumisia

    Avannepusseja voi joutua vaihtamaan muuallakin kuin totutussa ympäristössä. Lisäksi sidoksen kiinnittymiselle haasteita asettaa esim. uiminen tai vedessä oleskelu. Ja välillä vahinkojakin sattuu. Lue Saulin mietteitä ja kokemuksia. Lue lisää
    Sulje

    Kesäkuulumisia

    Julkaistu 31.8.2018

     

    Olen kesän aikana tehnyt joitakin muutaman päivän tai päivän mittaisia kotimaan matkoja. Kaikissa näissä on yksi yhteinen tekijä, varaan avannetuotteita reilusti yli tarpeen ja otan mukaan varalle pohjalevyjä. Pohjalevyn pyrin vaihtamaan vuorokautta ennen matkaa, jolloin sen kiinnittyminen on maksimaalista. Otan mukaan yhden valmiiksi leikatun pohjalevyn sekä varalta yhden leikkaamattoman. Pusseja varaan tuplasti ja pyrin sijoittamaan nämä kaikki kahteen paikkaan. 


    Kesällä menimme perheeni kanssa Hankoon ystäviemme luokse ja he veivät meidän veneilemään sekä uimaan luonnonhelmaan yhteen saareen. Etukäteen mietin ”Mitä jos reppuni putoaa veteen?” ja vasta ollessamme merellä pohdin, että missä minä pussini veneessä vaihdan? No kyllähän se pussinvaihto onnistuu vaikka veneessä, jos sikseen tulee. Pitää vain pysähtyä ja toivoa ettei tule isoja aaltoja  Onneksi ei sentään ollut niin pitkä matka taikka avanne toiminut isosti, että olisi tarvinnut vaihtaa pussi kesken venematkan. Myöhemmin saaressa tosin piti vaihtaa pussi. Olihan se vähän hassu tunne vaihtaa avannepussia siellä pienessä, aika avonaisessa saaressa keskellä merta. Olin kyllä ottanut mukaan paljon kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä ja hieman epäluuloisista ajatuksista huolimatta kaikki sujui ihan hyvin. Jännää kuinka mieli tekee tepposia, kaikkea tulee helposti pelättyä ja epäiltyä, vaikka voisi ajatella positiviisesti. Olisihan mieleeni voinut tulla alusta lähtien, että kun minulla on nämä ja nämä tarvikkeet mukana, niin kaikki menee hyvin. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että myös ihmisten katseet ja selittelyt siitä mitä olen tekemässä, ei tunnu aina luonnolliselta. Nämäkin hankolaiset ystäväni ovat hyvin tietoisia avanteestani ja heidän kanssa oleminen on tosi luonnollista. Oma suhtautuminen avanteeseen ja avoimuus on tässä varmasti avaintekijä. 

     

    Olen vedessä paljon, muutamia kertoja viikossa. Aina hieman eri tavoin, välillä harrastuksieni muodossa ja aika usein myös pienen tyttäreni kanssa. Hän on aina uimisesta ihan innoissaan. Hänen kanssaan ei olla mitään lyhyttä aikaa vedessä, vaan vähintään tunti kerralla ja kesällä rannalla tai maauimalassa pidempiäkin aikoja ja useita uimakertoja kerrallaan. Näissä ei voi aina vaikuttaa, että pohjalevy olisi ihan huippupitävä, kun on saattanut kulua neljä tai viisikin päivää pohjalevyn vaihdosta. Tällöin käytän lisäteippejä, jotka tarraavat kiinni heti 100%:sti. Lukemattomia kertoja olen tehnyt niin, että vasta 5 minuuttia ennen kuin veteen mennään, asetan ne lisäteipit ympäri pohjalevyn reunoja ja ne pysyvät heti ihan täysillä. Tämä antaa turvaa ihan hirveästi siihen, että pitääkö pohjalevyni nyt varmasti. On toki vahinkojakin käynyt, mutta minä en niistä juuri välitä. Ei sellaiseen kannata jää surkuttelemaan. Eteenpäin ja ensi kerralla tarkkuutta.Kerran olin konsultoimassa Turun AMK:ssa hengenpelastusvideon tekemistä ja jouduin yllättäen demonstroimaan pelastusvälineeseen laittamisen, kun ei altaan reunalta pysty maallikkoja ohjaamaan riittävän hyvin. Minähän vaihdoin lennosta simmarit jalkaan ja hyppäsin vauhdilla pää edellä veteen. Kuinkas kävikään, pohjalevy ja pussi irtosivat heti hypyssä. En sitä edes heti itse tajunnut. Tunsin vain jotain viileää siinä vatsalla ja kun kurkkasin veden alle, näin mahani ilman pohjalevyä! Jotenkin kauhistutti ja nauratti saman aikaisesti. Ajattelin, että ei hitto, ei tässä tilanteessa nyt näin saisi käydä. Altaalla oli vieraita ihmisiä Ahvenanmaalta sekä muutoinkin ei niin tuttuja ammattikorkeakoulun opettajia ja kuvaaja. No, mitäs siinä muuta kuin etsimään se pohjalevy ja altaasta ylös. Ylös päästyäni pyysin yhtä kuvauksissa ollut opettajaa hakemaan minulle kiinnittyvää sideharsotaitosta, kumihanskoja sekä sakset. Tein niistä sellainen oman pohjalevyn ja pussin ja sitten takaisin veteen. En jättänyt hommaa kesken. Oli kyllä aikamoinen kokemus sekin päivän tässä avanneleikatun elämässä. 

    Sulje
    Sulje

    Tilaa ilmaisia näytteitä

    Kiitos!

    Näytetilauksesi on nyt lähetetty

    Katso työpöytäversio