Julkaistu 2.9.2019
Halusin tällä kertaa kirjoituksessani pohtia kuinka omat läheiseni suhtautuvat minuun avanneleikattuna. Oliko heillä jotain pelkoja ja tai mietteitä ennen leikkaustani.
Itselläni oli joitain ennakkopelkoja siitä, miten läheiset ottavat vastaan avanteeni. Lähinnä pelot tulivat mieleen sillä hetkellä, kun jokin tilanne tuli lähemmäksi. Eniten varmasti mietitytti, että ymmärtävätkö he, että mun pitää päästä vessaan ja esim. matka tai muu tapahtuma voisi tämän vuoksi keskeytyä ”väärässä” kohtaa. Nämä ennakkopelot eivät kuitenkaan olleet kovin tuntuvia, koska olin ollut asiasta avoin jo ennen leikkausta ja suurin osa siitä tiesikin. Mielestäni tämä on varmaan aika oleellinen seikka!
Tiesin, että mun läheiset, puoliso ja läheiset kaverit, ovat sen verran hyviä, etteivät he pienestä hetkahda. Kotona pohdin, että mitenköhän puoliso suhtautuu, kun näkee minut avanteen kanssa ja miten se vaikuttaa seksielämään. Mutta puolison suhtautuminen oli niin neutraalia, ikään kuin sitä ei olisikaan. Se oli kyllä tosi helpottavaa.
Puolison mietteitä:
En muista oikein millaisia ajatuksia silloin ennen leikkausta oli. Varmaan sellaisia, että millaista se elämä on sitten leikkauksen jälkeen, miten se vaikuttaa sinuun ja sitä kautta meihin. Kuinka sopeudut ja millaisia rajoituksia ja haittoja se tuo. Ja sitten varmaan mietin, että miten se vaikuttaa meidän seksielämään. Varmaan itse leikkauskin jännitti. Leikkauksen jälkeen en oikeastaan osaa sanoa, miten se vaikuttaa meidän elämässä. Ei ehkä juuri ollenkaan? Muutoin kuin, että hoitotarvikkeita lojuu veskin ja kylppärin pöydällä. No ehkä sellainen, että vessan pitää olla saatavilla ja että, kun sun pitää sinne päästä, se on juuri sillä hetkellä (toisinaan). Syömiseesi se on vaikuttanut (milloin haluat syödä ja milloin et tai jos on joku tilanne, ettet halua, että suoli alkaa toimimaan) ja varmaan seksielämäänkin, jos suoli toimii aktiivisesti.
Eniten ja merkittävästi taitaa meidän arjessa, parisuhteessa ja perhe-elämässä haitata ja vaikuttaa sun kivut, miten ne ovat sinua muuttaneet ja millaisia rajoituksia ja vaikutuksia ne tuovat.
Kysyin mitä paras ystäväni Busse ajattelee avanteesta. Toisaalta en ollut yhtään huolissani siitä. Olin niin vakuuttunut, että mitä tahansa tapahtuu, se ei vaikuta mihinkään meidän välillämme millään tavalla.
Parhaan kaverin Bussen ajatuksia:
Avanteesi ei ole muuttanut suhtautumistani sinuun ihmisenä mitenkään. Kaikkea mitä ollaan ennen tehty ja minne menty reissuilla, niin samalla tavalla ollaan toimittu myös avanneleikkauksen jälkeenkin. Toki tiettyä suunnitelmallisuutta täytyy olla, mitä voi ja ei voi tehdä, mutta meidän touhuissa avanne ei ole ollut rajoitteena. Ollaan käyty uimassa, suppailemassa, pelaamassa sulkapalloa ym. rajuja fyysisiä lajeja. Niiden suhteen täytyy vain huolehtia, että sinulla on "varaosia" aina riittävästi mukana.
Muistan, kun "aika tiimalasissa kävi vähiin" sen suhteen, että ainoa vaihtoehto parempaan vointiin elämänlaadun kannalta olisi avanne. Olit urhea, kannattelit oman ahdistuksen, pelon, jännityksen ohessa myös muita ikään kuin haluaisit rauhoittaa ihmisiä ympärilläsi, jotta he eivät pelkäisi tai kokisi ikävää ja surua. Halusit tehdä selväksi, että isosta ja vaikeasta loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä (avanne) huolimatta, elämä saa ikään kuin uuden luvun ja sen myötä elämänlaatu paranisi. Se rauhoitti ainakin minua.
Avanneleikkauksen jälkeen, oli surullista seurata kipuilevaa Saulia, mutta myös itsetunnon kanssa kamppailevaa kaveria. Toki ymmärsin kokemasi häpeän tunteen avanteesta ja miten sen kanssa nuorena miehenä julkisissa paikoissa selviäisi. Mutta se, miten äkkiä omasta näkövinkkelistäni pääsit asian kanssa sinuiksi, oli todella upeata. Sanoit hyvin joskus, että "paskapussi ei ole mun ongelma", vaikka jollekin tuijottelevalle se saattaa ollakin. Avanne on sun pelastus, toivo paremmasta.
Avanneasian intensiivinen käsittely itsekseen, perheen ja ystävien kanssa on auttanut asian hyväksymisessä. Myös se, että olet sinnikkäästi oman toimintasi kautta niin isänä, aviopuolisona, ystävänä, työntekijänä ja kouluttajana antanut avanneleikatulle omat kasvosi. Jokainen kenen kanssa olet ollut tekemisissä, on saanut mahdollisuuden huomata, ettei avanne vaikuta sun minäkuvaan. Olet sama turvallinen, ystävällinen ja huomaavainen, kaikkien parasta ajatteleva Sauli. Inhimillistä, että muutkin ovat saaneet elää asian kanssa mukana, etkä peittele avannetta ja jaat asioita siitä, miten se vaikuttaa sun elämään. Jaat rohkeasti juttuja kommelluksistasi avanteen kanssa, itseironia on terve piirre. Uskallat myös kertoa kivuista, pyytää apua, purkaa pahaa oloa ilman pelkoa, että tarvitsisi kokea asiasta "syyllisyyttä". Itselleni se on merkinnyt paljon, kun mukavien asioiden jakamisen ja tekemisen lisäksi uskallat ja haluat pyytää apua ja tuulettaa ajatuksia. Uskallat näyttää tunteesi, olla kiukkuinen ja myös itkeä.
Vaikka elämä ajoittain tuntuu epäreilulta, niin jaksat kuitenkin ajatella myös positiivisesti. Perhe, ystävät, harrastukset. Intohimon asioita minkä eteen jaksat ja haluat tehdä hommia. Et koskaan jätä muita huomiotta. Ja se vertaistukena oleminen muille avanneleikatuille, on suunnattoman arvokasta.
Autot ovat lähellä sydäntäni. Lähdimme ensimmäisenä kesänä avanneleikkaukseni jälkeen erään pariskunnan ja meidän BMW-porukan kanssa Itä-Suomeen ja yövyimme ekan yön yhdessä isossa mökissä. Tietty siihen kuului illalla saunomista, eikä siinä ollut mitään jännittämistä. Olin itse valmistautunut ottamaan kysymyksiä vastaan, että saataisiin se asia puhuttua heti alkuunsa ja näin siinä kävikin. Sauna kun on sellainen paikka missä jotenkin voi puhua kavereiden kanssa mistä vaan. Myöhemmin olemme olleet samaisen pariskunnan kanssa monissa BMW-tapahtumissa ja yöpyneet samassa huoneistossa, ajaneet kimpassa reissuja ulkomaita myöten.
Ystäväpariskunnan Mikan ja Mian mietteitä:
Me ei kyllä tiedettäisi sun avanteesta mitään, jos et itse olisi siitä kertonut. Se ei ainakaan meille ole näkynyt mitenkään, vaikka ollaan reissattukin paljon yhdessä. Ainut mikä tulee mieleen, että välillä tulet vessasta ulos kakkapussi kädessä.
Hengenpelastuskaverini Esa HC Caribiasta on ollut mukana reissulla, kun olemme Caribia Lifesavers -hengenpelastuskerhon kanssa tehty ohjaus- ja valistusreissuja toisilla paikkakunnilla luonnonvesissä. Eipä ole tarvinnut miettiä, että onko ollut mitään ennakkoluuloja. Esa on myös hieroja. Edes siinä kohtaa ei ole ollut mitään huolta tai murhetta, kuinka se eka hieronta menee ja kuinka hän minut näkee avanneleikattuna. Kysymällä asiasta reippaasti ja reilulla huumorilla, niin eipä paremmin voisi asiaan kaverit suhtautua.
Hengenpelastuskaveri Esan kommentit:
Avannehan oli ratkaisu sua jo pitkään vaivanneeseen ongelmaan, jonka toki olisin toivonut ratkeavan ilman vatsan avaamista. Ja kun pääsit sinuiksi retkivessan kanssa, ei se ole juurikaan minua mietityttänyt. Hieronnassa mennään aina tilanteen mukaan, joten ennakkoajatuksia ei ollut. Näin ollen kysymys hieronnan sujumisesta ennakkoajatuksiin nähden jää ilmaan. Lähinnä mulle tuli avanteesta mieleen sarja epäsovinnaisia puujalkavitsejä, joita yritin olla laukomatta heti siinä toipumisvaiheessa.
Olen onnekas, kun mulla on paljon hyviä kavereita. Näitä kommentteja voisi olla sivukaupalla. Yksikin hyvä kaveri, Joonas kertoi, ettei hän voi tähän vastata, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään mikä olisi mietityttänyt tai kuinka hän näkee minut avanneleikattuna. Joonaksen kanssa olemme muuten käyneet tänä kesänä Saksassa Hamam-kylpylässä, eikä siinäkään mietitty, että mulla avanne. Sinne vaan ja pussi sai paistaa kaikessa loistossaan, hahahaaaa!
-Sauli