Sauli - Avanne pelastaa

Saulille tehtiin avanneleikkaus vuonna 2014. Tuohon mennessä hän oli kärsinyt erilaisista suolistokivuista 15 vuoden ajan. Elämä avanteen kanssa on ollut suhteellisen helppoa, siinä ovat auttaneet oikeat tuotteet ja niiden käytön ohjaus jo alusta alkaen. 

Avanneleikattu Sauli miettii avannetuotteista syntyvän jätteen kierrätystä

Avannetuotteet ja kestävä kehitys – käyttäjän mietintöjä

Tällä kertaa Sauli pohdiskelee blogissaan avannetuotteiden käytöstä syntyvää jätettä ja sen kierrätystä. Lue lisää
Sulje

Avannetuotteet ja kestävä kehitys – käyttäjän mietintöjä

Julkaistu 26.4.2024


Itselläni on ollut nyt paksusuolenavanne reilut yhdeksän vuotta ja käytän kaksiosaista avannesidosta suljetulla pussilla. Pääasiassa vaihdan pussit sekä pohjalevyt kotona, mutta ehkä keskimäärin kerran päivässä tai joka toinen päivä tulee pussin tyhjennys muualla kuin kotona.

Joskus tulee mieleen, että kuinka voisin kierrättää ja käyttää tuotteita fiksusti. Ensimmäinen ajatus on kuitenkin, että ainoa keino säästää luontoa on käyttää vähemmän tarvikkeita. Ja sehän taas ei ole vaihtoehto. Ei ole mielestäni järkevää antaa täyden pussin odottaa vaihtoa tai vaikka uinnin jälkeen odotuttaa kuivan pussin vaihtoa. Vaakakupissa on siis tavallaan oma hyvinvointi tai luonnon säästäminen. Itselleni paras vaihtoehto on käyttää tuotteita sen verran kuin tarvitsen, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni joissain tapauksissa on vaikea toteuttaa ”kestävää kulutusta”.

Kuinka sitten itse toimin avannetarvikkeista syntyvän jätteen kanssa? Kotona käytän kaupasta ostettuja mustia muovipusseja, joihin laitan käytetyn pussin sisältöineen. Sitten laitan ne erilliseen suljettuun roskikseen, joka on tarkoitettu vain omaan käyttööni. Roska-astiassa on yleensä oma pussi, jonka vien ihan normaaliin sekajäteroskikseen. Avannetarvikeroskiksena itselläni on sellainen automaattinen älyroskis. Se on muuten oikein hyvä, mutta se voisi olla hieman tiiviimpi, että peittäisi hajuja pikkasen paremmin. Avannepussit on pakattu pahviseen myyntipakkaukseen ja nämä isompaan pahvilaatikkoon, jotka kaikki kierrätän pahvinkeräykseen.

 

Avanneleikattu Sauli ottaa vastaan Coloplastin kotijakelupaketin

Kuva: Sauli Suomisen kotialbumi


Avannetuotteiden valmistajat sen sijaan voivat vaikuttaa paljonkin kestävään kehitykseen ja esim. kierrätykseen. Tiedän, että Coloplastilla nämä asiat huomioidaan ja esimerkiksi tuotantojätteen uusiokäyttö on tosi korkealla tasolla, siitä iso arvostus sinne. Olisi mielenkiintoista verrata suoria lukuja muihin avannetarvikeyrityksiin. Sillä tavalla voisi ehkä itse eniten vaikuttaa, että hankkii tuotteet sieltä, missä ympäristöasiat ovat tärkeitä. Toki tärkein kriteeri on itselle parhaiten sopivat tuotteet 😉

 

-Sauli

 

Tiesitkö?

Suomessa terveydenhuolto kokonaisuudessaan tuottaa eri lähteistä riippuen 5-7 % koko Suomen hiilidioksidipäästöistä. Terveydenhuollon 5-7 % osuudesta kaikkien terveydenhuollon tarvikkeiden osuus yhteensä on 5 %. Tähän kuuluvat siis kaikki sairaaloissa ja kotona käytettävät tarvikkeet: kasvomaskit ja muut suojat, leikkaussalitarvikkeet, vuodesuojat, vaipat, haavatuotteet, laboratoriotarvikkeet, neulat, katetrit, avannetarvikkeet jne. Jos siis katsomme isoa kuvaa, niin varsinaiset terveydenhuollon tarvikkeet ovat varsin pieni osa kokonaisuutta.

Vaikkakin hoitotarvikkeet ovat varsin pieni osa kokonaisuutta ilmaston saastuttamisessa, Coloplast on sitoutunut tekemään mittavia parannuksia koko tuotantoketjuun minimoidakseen tuotteen elinkaaren aikana syntyvät päästöt. Tärkein periaatteemme on kuitenkin, että tuotteen käytettävyyden ja laadun suhteen ei tehdä kompromisseja. Tuotteiden käyttäjän elämänlaadun parantaminen on missiomme ja siitä ei tingitä. Lue lisää kestävästä kehityksestä Coloplastilla täältä 

 

Kuinka Coloplast minimoi ympäristövaikutukset pakkauksissa ja tuotannossa

Kuva: Kuinka Coloplast minimoi ympäristövaikutukset pakkauksissa ja tuotannossa

 

Tuotantojätteen uusiokäyttöä

 

Kuva: Tuotantojätteen uusiokäyttöä. Materiaaleista valmistetaan mm. kumimattoja urheilukäyttöön.

Sulje
Avanneleikattu Sauli on kotijakelun tyytyväinen asiakas

Avannetarvikkeiden kotijakelu

[UUDELLEEN JULKAISU] Avannetarvikkeiden kotijakelu voi tuntua helpottavalta kiireiseen arkeen, vuorotyöläiselle, tai liikuntarajoitteiselle. Saulille kotijakelu on arkea helpottava, ilmainen palvelu johon hän on erittäin tyytyväinen. Lue lisää
Sulje

Avannetarvikkeiden kotijakelu

Julkaistu 20.04.2020


En olisi uskonut, että avannetarvikkeiden kotijakelu tuntuisi niin helpottavalta, kuin se nyt tuntuu. Taas kaksi asiaa mitkä helpottavat avanneleikatun elämää. Eikä näitä asioita liikaa ole. Nyt pitää meinaan antaa kehuja ja ihania vaaleanpunaisia höttö-pusi-pusi ajatuksia Coloplastille, että tällainen on mahdollista heidän tuotteita käyttävänä!

Minun ei tarvitse lähteä hakemaan avannetarvikkeita enää Turun hoitotarvikejakelusta. Hoitotarvikejakelun aukioloajat toivat toisinaan haasteita.  Kun olin vuorotöissä, niin oli todella vaikea saada osumaan sitä hakuaikaa omiin aikatauluihin, ja se aiheutti ihan turhaa päänvaivaa. Toki tarvikkeet olisi voinut hakea vaikka yövuoron jälkeen klo 10-12 välillä, mutta kyllähän se ikävää oli, kun et heti yövuoron päätyttyä klo 8 aamulla pääse nukkumaan, etkä sitten taas voi enää myöhemmin päivällä nukkua. Se voi kuulostaa jollekin, että miten niin voi olla vaikea hakea niitä, kun hoitotarvikejakelu on joka päivä auki, mutta ei se vaan helppoa ole. Tämä koko murehtiminen on nyt jäänyt ja on mukavaa vastaanottaa avannetarvikkeet kotiin kannettuina Mä vaan avaan oven ja vastaanotan lähetyksen.

Avanneleikattu Sauli ottaa vastaan Coloplastin kotijakelupaketin

Kuva: Vastaanottamassa kotijakelulähetystä. Ja hei, vaikken tässä nyt hymyile, niin se ei tarkoita, ettenkö olisi iloinen (Sauli Suomisen kotialbumi)


Se toinen asia mikä helpottaa mun elämää on, ettei tarvikkeiden tilaaminen vaadi kirjautumista kaupungin digitaaliseen hoitotarvikejakelun sivuille, eikä mun tarvitse joka ikinen kerta kirjoittaa niitä samoja tuotenimiä, määriä, REF numeroita jne. Nyt mä voin soittaa Coloplastin asiakaspalveluun tai lähettää heille sähköpostia ja kertoa milloin toimituksen haluan. Ja se on sitten siinä. Avannetarvikkeet tulee noin parin päivän sisällä tilauksesta ja sellaisissa huomaamattomissa paketeissa, ettei niistä näe päälle päin mitä ne pitää sisällään. Näin lähetyksen vastaanottaminen sujui käytännössä:

Minulle soitettiin aamupäivällä ja kysyttiin, että miten olet kotona, olisin tuomassa sinulle Coloplastilta paketteja. No sitten sovittiin aika ja koko avannetarvike homma oli siinä. Ja tämä ei edes maksa mitään, vaan on täysin ilmaista! Ja kuka nyt ei ilmaisesta tykkäisi…heh…

Jos en olisi ollut kotona, olisi paketin voinut jättää oven taakse tai sopia uuden ajan toiselle päivälle.

Alkuun en edes tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta, kunnes kuulin siitä jossakin avannetapahtumassa. Silloin jäin asiaa miettimään, ja ajattelin ettei se varmaan koske mua, kun pääsen kuitenkin itse ne hakemaan. Ja asia jäi niihin omiin ennakkoluuloihini. Kunnes vajaa vuosi sitten kuulin taas asiasta ja kysyin Coloplastin edustajalta, että saako myös Turussa sen kotijakelun. Ja saa! Sitten laitoin normaalitilauksen yhteydessä viestin hoitotarvikejakeluun, että miten mä saan kotijakelun käyttöön, mitä siihen tarvitaan ja jäin odottamaan tarvikkeita ja vastausta (meillä Turussa hoitotarvikejakelun kautta avannetarvikkeiden tulo kestää 3 viikkoa siitä nettitilauksesta). Turun hoitotarvikejakelusta hoitaja soittikin mulle jo seuraavana päivänä ja kertoi et ”ai sä olit halunnut kotijakelun, juu kyllä se vaan passaa. Onko sinulla Coloplastin yhteystiedot, että pystyt sieltä ne sitten tilaamaan joko puhelimitse tai sähköpostilla ja sopia toimituksen”. Mahtavaa, kuinka helposti palvelun sai käyttöön.

Kokeilkaa tätä ihmeessä, jos omassa kunnassa tällainen palvelu on. Noin 2/3 kunnista tarjoaa tällaista. Eikä tässä tarvitse olla estynyt kulkemaan, vaan sen saa kuka tahansa.

Voikaa hyvin ja pysytään terveenä! Tästä linkistä pääset lukemaan lisää Coloplastin kotijakelusta.

Coloplast kotijakelu on helppo järjestää

 

 

 

-Sauli

Sulje
Avanneleikattu Sauli lomalla

Rohkeasti reissuun – avanne lomailee

[UUDELLEEN JULKAISU] Reissuun voi valmistautua kysymällä vinkkiä Coloplast asiantunitjoilta tai omalta avannehoitajalta. Sauli jakaa tässä kirjoituksessa omia vinkkejään. Kiinnittäkää istuinvyönne, matka alkaa… Lue lisää
Sulje

Perheen (ja avaneteen) kanssa hiihtolomalla ylläksellä

Julkaistu 18.12.2019


 

Avannehan lomailee siinä missä minäkin. Minä lomailen siellä missä haluan, eikä siihen päätöksen vaikuta avanne. Aluksi tosin meinasi olla toisin päin koko lomailu avanteen kanssa. Olen käynyt nyt vuonna 2014 tehdyn paksusuolen avanneleikkauksen jälkeen muutamia kertoja ulkomailla, niin lentäen kuin myös autollakin. Ihan kuin ennenkin leikkausta olin käynyt eli samat jutut pystyin tekemään. Alkuun kyllä epäröin lähteä. Kai siinä joku pelotti, että mitä, jos siellä jotain kamalaa tapahtuisi, koska on tuo avanne. En näille ajatuksille vaan voinut mitään, ainoastaan sain niitä vähennettyä ja luottoa matkaan, kun varauduin siihen ''materiaaleilla''. Eli avannetarvikkeita vaan reilusti mukaan.

 

Silloin kun tein ensimmäisen matkan, niin muistan, että laskin paljonko mulla menisi pohjalevyjä, pusseja, muita avannetarvikkeita. Sitten pakkasin kahdet avannekamat normaalikulutuksella ja jaoin ne laukkuihin 1/3 mulle, 1/3 vaimolle ja 1/3 ruumaan. Nyt kun on muutamia reissuja takana niin ylimääräisten tarvikkeiden määrä on hieman vähentynyt. Niitä pohjalevyjä voi vaikka leikata valmiiksi oikean kokoiseksi ennen reissua, niin ei tarvitse ottaa saksia koneeseen. Sakset kannattaa muistaa pakata ruumaan menevään matkalaukkuun, jos ne haluaa ottaa mukaan. Itsehän ne sakset unohdin avannetarvikkeiden kanssa samaan pussiin käsimatkatavaroihin, enkä mitään pohjalevyjä muistanut leikata valmiiksi. No sillä kertaa sain pitää sakset, koska ne olivat sellaiset ns. avannesakset. Ja hei, saahan niitä saksia muistakin maista kuin Suomesta, jos ne sattuvat jäämään kotiin. Turha stressi minimiin vaan 😉 Muistin kyllä ottaa sen Coloplastin matkustuskortin, jossa on kerrottu eri kielillä, että kortin haltijalla on avanne. Se on kyllä hyvä, suosittelen! Saksassa tyrkkäsin sen paikallisen tullivirkailijan eteen, mutta hänhän ei sitä sillä kertaa katsonut. Hän varmaan näki mut potentiaalisena pommimiehenä. Yritin näyttää korttia ja sanoa, että minulla on tuollainen stooma. Ei se tajunnut, piti vaan riskinä. Jonoa oli kertynyt taakse jo kymmeniä metrejä. Siinä hän sitten komensi nostamaan paitaa kaikkien keskellä. Minähän nostin, kerran sillä tullivirkailijalla pyörähti silmät ja sitten hän sanoi, että odota siinä. Minä odotin paita ylhäällä ja kun virkailija palasi, niin hän testasi sellaisella räjähdysaine-mittaliuskalla, josko minulla olisi jotain. Eipä siinä oikeasti mitään, työtään hekin tekevät. Mutta se hienovaraisuus olisi minusta sellainen asia, jota kaikkien pitäisi noudattaa. Se on eri asia, kun kaverit repii huumoria avanteesta!

 

Edelleen varaudun matkoille ottamalla tarvikkeita hieman enemmän mukaani. Autolla reissatessa on ollutkin paljon kivempaa tarvikkeiden kanssa, kun ne on saanut auton takakonttiin, eikä ole tarvinnut kantaa niitä missään. Olenkin tykästynyt autolla matkustamiseen, koska se tuo mulle jotain kumman turvaa. Se että tarvikkeita on paljon, tuo sellaista turvaa ja vähentää stressiä siitä, että ”miten minä sen avanteen kanssa nyt pärjään”. Meillä avanneleikatuilla on varmaan erilaisia konsteja miten kukakin lomailee ja millaiset käytännöt on. Lyhyemmätkin reissut on lomailua, ainakin minulle. Ei ole ollenkaan hullumpi ajatus tehdä jotain yön tai parin ”koelomia” ennen kuin liipaisee vaikka 3 viikoksi Afrikkaan katsomaan norsuja ja apinoita 😊 Ekalle matkalle taisin katsoa etukäteen, missä on sairaalapalveluja ja laitoin tiedot ylös. Se lisäsi turvaa ja ajattelin, että jos tarve tulee, niin siinä hädässä ei sitten tarvitse etsiä yhteystietoja, vaan ne on valmiiksi jo katsottu. Sittemmin se käytäntö on jäänyt pois, asia ei stressaa minua enää, kuten ennen ekaa matkaa.

 

Käyn yhdessä kaverini Bussen kanssa aina silloin tällöin viettämässä päivän Helsingissä. Siihen kuuluu yleensä paikallisten saunojen ja kylpylöiden testaamista, syömistä hyvin, kahvittelua ja tietysti pullaa 😉 Ekan kerran, kun lähdimme päiväksi Helsinkiin, kävi niin kuin minulle toisinaan käy, että aamun ruokailut saa vatsan toimimaan reippaasti. Vatsanmyllerrys alkoi 3h lähdön jälkeen ja sitten seuraavan 2 tunnin aikana meni 5 pussia. Pussit olivat loppua jo ennen matkan puoliväliä. Tämä otti kyllä päähän ja aiheutti turhaa stressiä. Tuollaiset turhat stressitilanteet pitäisi saada pois. Oli mulla autossa onneksi kaksi pussia jemmattuna, mutta se oli aika vähän, kun päivää oli jäljellä vielä yli 7 tuntia! Yksi pussi jäi vielä, kun tultiin illalla myöhään kotiin. Jouduin kyllä hiukan loppureissun ajan säästelemään pussityhjennys-käytännöissä. Tämän reissun jälkeen olen laittanut autoon enemmän tarvikkeita (ehkä n. 6 pussia, pari puhdistuspyyhettä ja irtoroskapusseja). Nyt ei enää käy uudestaan niin kuin tuolla matkalla!

 

Viime kesällä kävin pariin kertaan Saksassa. Toisen reissun tein yhdessä BMW-harrastajakaverini kanssa. Harrastukset lomalla olivat samaa kuin muutoinkin. Kävimme kaverini päähänpistosta turkkilaisessa saunassa eli hamamissa. Siellä tuli mieleen, että mitähän 2,5 tunnin hoitokeikka tekee pohjalevylle, siellähän on todella kuumaa, kosteaa ja märkää. Ja ennen itse hoitoa olimme jo liotelleet itseämme yli tunnin. Ei muuta kuin sellaiselle marmoripenkille makuulle ja käsiteltäväksi. Siinä minua sitten käännettiin ja väännettiin ja liuteltiin edestakaisin. Mietin, että mahtaakohan se pohjalevy pysyä paikoillaan. Kyllähän se pysyi, koska reissatessa kiinnitän erityisesti huomiota pohjalevyn kiinnitykseen ja käytän välillä ekstrateippejä antamaan lisävarmistusta. Juuri tällaiset pikkujutut tekevät reissusta jotenkin vähemmän stressaavan ja niihin kannattaa jokaisen itse kiinnittää huomiota. Oma avannehoitaja on ihan huippu tällaisissa tilanteissa, jos haluaa kysyä vinkkiä. Neuvoa voi kysyä myös tarvikkeiden valmistajilta, koska heillä on tietoa ja tuotetuntemusta, joka on objektiivista tietoa eikä kenenkään yksilön subjektiivisiin kokemuksiin pohjautuvaa.

 

Rantalomalla luulin, että +30°C asteinen kuumuus, hikoilu ja aurinkovoiteet ”sulattaisi” pohjalevyn liiman. Mutta ei todellakaan, ihan normaalisti pysyy kiinni. Vessat ovat olleet aika mielenkiintoisia lomareissuilla, varsinkin uimarannoilla on aika hintsusti vessoja. Esim. Barcelonan isolla biitsillä on kyllä yleisiä vessoja, mutta niihin on kauheat jonot. Pussi pullollaan p**kaa on inhottava odottaa uima-asussa ja sitten et edes tiedä millainen se vessa on. Niin pieniä koppeja että! Ja aina ei ole ollut edes pytyn kantta, mihin saisi tehtyä itselleen hoitotason. Juokseva vesi Barcan biitsin veskissä on ollut. Mulla on aina mukana (on se sitten lomailua tms.) avannepusseja, kosteita puhdistusliinoja ja roskapusseja, koska en ikinä heitä käytettyä pussia sellaisenaan mihinkään roskikseen. Coloplastin SenSura Mio -pussilaatikossa on avannepussien lisäksi sellainen avanteen mittataulukko, pussin suodattimen suojatarroja ja just sopivan kokoisia tummanharmaita roskapusseja 5kpl. Ne laatikossa tulevat roskapussit kuluvat mulla samaan tahtiin kuin avannepussitkin, vaikka käytän niitä vain muualla kuin kotona. Kotona käytän muita roskapusseja avannepussien hävittämiseen.

 

Muissakin tilanteissa noudatan samaa varautumista kuin matkalle lähtiessä. Olen ollut pariin otteeseen sairaalassa erilaisissa toimenpiteissä. Niissä on koitettu hoitaa kipuproblematiikka erilaisilla sakraali- ja selkäydin neuromodulaatiolaitteilla. Kun olen mennyt sairaalaan, olen ottanut jonkun verran omia avannetuotteita mukaan. Ei sitten tarvitse ainakaan ketään pyytää niitä kotoa hakemaan tai stressata, jos sairaalassa meneekin pidempään.

 

Mitä huomioin reissatessa:

  • lähtiessä edellisenä päivänä laitettu pohjalevy 
  • ylimääräisiä pusseja ja pohjalevyjä, koitan laittaa ne käsimatkatavaroihin, mä leikkaan vaan yhden valmiiksi ja loput leikkaan sitten tarpeen mukaan joko ruumassa olevilla saksilla tai ihan tavallisilla saksilla, joita saa lainaksi hotellista tms. paikasta
  • Coloplastin matkustuskortti
  • pyrin varaamaan lentokoneesta istumapaikan ihan veskin läheltä
  • kun poistun hotellilta tms. paikasta niin mulla on omassa pussukassa reilusti avannetarvikkeita
  • yritän mahdollisuuksien mukaan huomioida etteivät avannetarvikkeet altistuisi kuumuudelle tai kylmälle
  • säätelen syömisellä avanteen toimintaa ja koitan välttää syömistä ennen turvatarkastuksia tms. hetkiä, jolloin voisi olla kiusallista olla pitkät tovi pussi pullollaan

 

-Sauli

Sulje
Avanneleikattu Sauli Ylläksellä

Perheen (ja avanteen) kanssa hiihtolomalla Ylläksellä

[UUDELLEEN JULKAISU] Kuumaa ja kylmää menoa avanteen kanssa! Sauli kertoo lomastaan Suomen Lapissa, ja siitä miten hän lommalle lähtiessään varautuu eri tilanteisiin. Lue lisää
Sulje

Perheen (ja avaneteen) kanssa hiihtolomalla ylläksellä

Julkaistu 12.02.2020


 

Olen avanneleikattuna viettänyt viisi hiihtolomaa, joten kokemusta löytyy jo vähän. Sen verran viidessä vuodessa olen oppinut, että ennakointi ja varautuminen ovat ne se kaikkein tärkeimmät asiat. Kun lähtee lomalle, niin en halua aiheuttaa itselleni stressiä avanteesta.

 

Kerran menimme autojunalla kaverin luokse Ylläkselle viikoksi. Kun meillä on oma auto mukana, se helpottaa mua aina. Auto vähentää mun stressiä yleisellä tasolla jo itsessään. Sinne saan laitettua pusseja ja muita tarvikkeita, mitkä kestää sään vaihteluja. Pohjalevyjä en sinne laita, ne kun joutuu pakkaseen tai kuumaan, niin pohjalevyn kiinnittävyys voi kärsiä aika dramaattisesti. Sellaista koetta en ole vielä tehnyt, että laittaisin pohjalevyn yöksi ulos pakkaseen ja koittaisin sitten, miten se kiinnittyy 😉 Pitäisi olla aika hyvät olosuhteet siihen, enkä nyt ihan suosittele tätä testiä.

 

Niin, tosiaan silloin lähdettiin illalla autojunalla Turusta kohti Yllästä ja yö vietettiin junassa. Kovalla kiireellä tehtiin lähtöä ja kaikki oli pakattu, myös mun avannetarvikkeet tsekattu huolella. Kun tuli aika viedä auto junaan, niin siellä heppu ihmetteli, ettei teidän auton rekkaria ole junan tiedoissa. Arvatkaapas mitä, no siinähän kävi niin, että olin tohkeissani katsonut lähtöpäivän väärin…hahahaa! Lähtö olikin vasta seuraavana päivänä! Sillä hetkellä ei naurattanut ja tyttäremme oli hieman harmissaan tästä ja pienen hetken häntä itketti, mutta sitten meitä kaikkia alkoi jo tovin kuluttua koko asia naurattamaan. Uusi lähtö seuraavana iltana ja silloin päästiin matkaan.

 

Junan vessassa oli hiukan ahdasta hoitaa arkiaskareita avanteen kanssa. Nukuimme kaikki kolme samassa tilassa ja avanteen hoito oli vähän inhottavaa, kun piti ahtaassa tilassa saada vessan ovi auki ja se häiritsi muiden unia. Ehkä tämä on vain omassa päässäni, perhe on kuitenkin tottunut erikoisiin tilanteisiin. Ja he nyt ymmärtävät kaikkea ihan parhaiten! Ja sehän on normaalia, ettei aina pääse invavessaan. Ennen lähtöä olin vaihtanut uuden pohjalevyn ja näissä tilanteissa käytän hieman normaalia enemmän aikaa sen laittamiseen, ettei tule kiireessä sählättyä. On kiva lähteä luottavaisin mielin reissuun, kun tietää, että on tuore pohjalevy. Mukaan otin 2,5 kertaisen määrän pohjalevyjä ja pusseja, kun siellä Lapissa en välttämättä olisi saanut uusia tilalle, jos tuotteet vahingossa olisivat loppuneet. Tämä kaikki varautuminen tekee mielelle hyvää, eikä tarvitse yhtään murehtia avannetuotteista.

 

Matkalla kävimme uimassa kylpylässä, kelkka-ajelulla ja mäessä. Lisäksi meidän isännät olivat varanneet meille Ylläksen huipulta privasaunan, jossa oli palju. Se palju tuntui melkein eksoottiselta, kun ulkona oli 20 astetta pakkasta ja tuuli vielä lisäsi pakkasen purevuutta. Paljussa puljattiin pari tuntia ja se kuuma vesi on yksi pohjalevyn kiinnittymistä rasittava tekijä. Mutta eihän siellä paljussa tule niin paljon rajua uintia, niin ajattelin, että voin avannepussiin kanssa olla kuumassa paljussa.

 

Olin jo ennen reissua kertonut kavereillemme, että mulla on avanne ja joitain juttuja pitää suunnitella, kun he olivat meille koko reissuksi keksineet kaikkea huippu tekemistä. Heidän kotonaan ollessamme hävitin omat roskani joka kerta, kun lähdimme ulos. Muutenkin kerroin heille aika tarkkaan, miten avanne missäkin tilanteessa mua muistuttaa ja miten siitä joissakin asioissa hiukan murehdin, vaikka avanne minulla on ollutkin jo muutaman vuoden. Myös heidän suhtautumisensa oli avoimen uteliasta ja neutraalia, ja hekin kyselivät aika-ajoin meidän tekemisten ohella, että tarvitseeko mun tehdä jotain ”navalle”. Tämä tuntui mukavalle. Kiitos vaan Artolle ja Riikalle sinne Ylläkselle!

 

Kelkkareissua ennen sovimme, ettei tule pitkiä etappeja. Joskus kun suoli saattaa ilman mitään ennakkovaroitusta toimia pitkänkin aikaa. Luonnossa avanteen pystyi toki hoitamaan – kelkan istuinosa toimi hoitopöytänä, ei muuta kuin haalarit ja muutama kerros vaatetusta pois ja repusta hoitotarvikkeet esille. Tuulessa ne meinasivat vaan lähteä omille teilleen ja tuli todella kylmä😅 Normaalisti, kun olen vessassa niin on yksi tai kaksi paitaa ja ne voi vain vetää ylös ja pitää leuan alla kiinni. Mutta tuollaisessa tilanteessa, kun on paljon vaatteita ja tuulta, niin se on hiukan erilaista. Runsas vaatetus myös estää sen, ettei oikein tiedä kuinka täynnä se pussi on. Tällöin se saattaa alkaa pullottamaan ja jos on liian vanha pohjalevy, niin on riski pussin irtoamiselle. Useastihan kiperässä tilanteessa sanotaan, että ”nyt ollaan kusessa”, niin mulle se on, että ”nyt ollaan kohta p*skassa” 😅😅😅 Eipä tämäkään ihan vierasta mulle ole.

 

-Sauli

Sulje
Kehonkuvani nyt

Kehonkuvani nyt

[UUDELLEEN JULKAISU] Sauli pohtii kehonkuvaansa, ja suhtautumistaan sekä mielukuvaansa omasta fyysisestä olemuksestaan. Lue lisää
Sulje

Kehonkuvani nyt

Julkaistu 21.4.2016

 




Mieti tilannetta, jossa sinulla on kyljessä kakkapussi ja kuljet sen kanssa uimahallissa ja kylpylässä kaikkien nähden. Millaisia tuntemuksia se herättää? Minulla on ollut avanne nyt 15 kk ja täytyy myöntää, että avanne on ollut suurin muutosprosessi mitä elämäni varrella on tullut eteen, sillä se on vaikuttanut siihen mitä kehostani ajattelen. En tarkoita sitä, että yksi pussi muuttaisi minua ihmisenä, mutta se on kuitenkin vaikuttanut kehonkuvaani toisinaan voimakkaasti. Kun mietin aikaa ennen leikkausta ja nykyhetkeä, erona on se, että joskus mielessä käy epämiellyttäviä ajatuksia. Niihin en jää koskaan ”makaamaan” vaan ne ajatukset lähtevät päästäni pois yhtä nopeasti kuin sinne tulivatkin.

 


Joskus tuntuu suorastaan ###kalta, että vartalo on muuttunut lopullisesti. Nämä hetket ovat kuitenkin vain pieniä hetkiä, sillä puolisoni suhtautuminen asiaan on ollut ihailtavan neutraalia, aika lailla juuri sellaista mitä odotinkin. Asiaan suhtautumisessa ja siinä, miten avanteesta parisuhteessa keskustellaan, on varmasti yhtä monta tapaa kuin on parisuhteitakin. Lähiympäristön suhtautuminen on ollut myös yksi tärkeä tekijä sopeutumisessa. Lisäksi avoimuus ja häpeilemättömyys ovat minun kohdallani varmasti auttaneet asiaa. Vesielementillä, jo viikko kotiutumisen jälkeen (vastoin tietysti kaikkia ohjeita ja neuvoja :D) on ollut henkisesti suuri merkitys ja se on vaikuttanut positiivisesti omaan kehonkuvaani.

 

Leikkauksen jälkeen (ja edelleenkin) tein aluksi harjoituksia erilaisista tilanteista, joita tulee eteen. Esimerkiksi viime kesänä ”harjoittelin” olemaan uimarannalla uima-asussa vaikka olinkin oikeasti takapihalla simmareissa. Lisäksi olen ollut kavereiden ja tuttujen kanssa saunassa, jotta olen tottunut olemaan uimahallissa ilman peittelyä, kaikkien nähtävillä. Tällainen harjoittelu on pikku hiljaa vienyt suhtautumistani ja mielikuvaani omasta fyysisestä olemuksestani eteenpäin. Uskon vakaasti, että jokaisella avanneleikatulla on mahdollista harjaannuttaa käytännön keinoja, joilla omaa käsitystä muuttuneesta kehonkuvasta voi harjaannuttaa vähän tavanomaista sukkelammin. Mielestäni olen jo jokseenkin hyvällä mallilla oman kehoni suhteen.

 


Se, kuinka avanneleikkaus on vaikuttanut minuun näkyy käytännön elämässä erilaisina tilanteina. Esimerkiksi kivut ja se etten ole päässyt haluamaani liikuntarytmiin on näkynyt kehossani painonnousuna mikä harmittaa enemmän kuin avannepussi. Avannepussin huomaa arkisisissa tilanteissa, se miten liikun, puen, istun tuolissa ja kyykistyn hoitamaan 3-vuotiasta Ellaa. Mietin myös voimankäyttöäni hengenpelastusharjoituksissa eri tavalla kuin ennen.

 


Olen käyttänyt syksystä 2015 alkaen Sensura Mio Convex pohjalevyä sekä Click umpipussia. Ne istuvat mielestäni hyvin, sillä esim. pohjalevyn ja pussin kiinnityskohta on tukeva ja ei lähde valumaan ”haitarina” ja ulokkeena, kuten joissain tuotteessa, joita olen kokeillut. Suurempi merkitys on ollut sillä, että ohivuotopelot ovat väistyneet lähes kokonaan Convex pohjalevyn myötä. Tämä johtuu siitä, että samalla tämä uusi pohjalevy on sekä kupera ja jämäkkä, mutta myös joustava ja antaa vartaloni taipua 😉 Ainakin sen minkä se nyt tässä iässä ja kunnossa taipuu!

 

Uimahalli, yleiset pesu ja pukutilat ja saunat ovat niitä paikkoja, joissa lapset ovat kyselleet, että ”mikä toi tossa on?” Kun lapsi kysyy, siinä ei ole ennakkoluuloja ja tämä tekee minulle vastaamisesta helppoa. On oikeastaan aika jännää kertoa heille erilaisuudestani. Olen paljon lasten kanssa tekemisissä, ohjaan ja vastaan Caribia Lifesavers hengenpelastuskerhon toiminnasta ja siinä yhteydessä en voi myöskään välttyä etteikö avanne toisinaan näkyisi selvästi. Tuntuu välillä, että vesi on kaikessa mukana mistä kirjoitan ja kuvaan, mutta se on niin suuri osa elämääni :)

 


Uudet tilanteet, joita tulee eteen edelleen, ovat niitä, joissa jollain tavoin tunnen häpeän tunnetta. Eivät ne kuitenkaan aiheuta suurta henkistä tuskaa. Uskon, että tämä jatkuu vielä vuosienkin jälkeen. Tästä tiedän, että oma suhtautuminen muuttuneeseen vartaloon ei ole vielä käsitelty loppuun. Voi kuitenkin olla, etten koskaan ole täysin tyytyväinen muuttuneeseen kehonkuvaani. Sen asian hyväksyminen tuottaa mielessäni toisinaan tuskaa. Tällaisina hetkinä yritän ajatella, että avanne on vain yksi lisäkyhmy minussa.

 

Minun kehonkuvani on muuttunut, olen sen hyväksynyt ja ymmärrän, että se on koko elämänkaareni mittainen prosessi. En ole avannepussista aina iloinen, joskus se harmittaa ja suututtaa. Näitä hetkiä on kuitenkin onneksi vähän ja pärjään avanteeni kanssa vaikka simmareissa!

 

 

-Sauli

Sulje
Sauli kokeilee Brava Tyrävyötä

Omat kokemukseni Brava® Tyrävyöstä

Sauli liikkuu paljon ja kaipaa tuolloin lisätukea pitääkseen avannesidoksen paikallaan. Lue Saulin kokemukset Brava Tyrävyöstä. Lue lisää
Sulje

Omat kokemukseni Brava® Tyrävyöstä

Julkaistu 1.4.2021

Alkuun sen verran, että itselläni ei ole tyrää, vaan käytän tätä Brava Tyrävyötä pitämään avannesidoksen paikallaan. Kun minulle tehtiin paksusuolen avanne 12/2014 niin samalla asetettiin leikkauksessa profylaktinen verkko estämään parastomaalityrän muodostumista. Eli ”suomeksi” - mulle laitettiin verkko, joka ehkäisee tyrän muodostumista. Ymmärtääkseni verkon asentaminen avanneleikkauksen yhteydessä ei ole mikään vakiotoimenpide. Leikkaavan gastrokirurgin kanssa tästä juteltiin jo ennen leikkausta hyvissä ajoin. Hänen mielestään (huomioon ottaen mm. harrastukset jne.) verkon asentaminen oli hyvä asia nimennomaan tyrän syntymisen ennaltaehkäisemiseksi. 

Nämä ovat minun omia aitoja ajatuksiani, eikä kenenkään ohjaamia suuntaan tai toiseen. Olen tämän tyrävyön itse hankkinut Coloplastilta, hinta on jotain 50 €:n luokkaa. Täältä pääset tutustumaan Brava Tyrävyöhön. Nämä mun tekstit on yhdestä subjektiivisesta käyttökokemuksesta tulleita seikkoja. Vielä kun tämän vyön saisi vaihtoehtoisesti mustana, niin se olisi täydellinen!

Miksi käytän tyrävyötä?

Koska liikkuessa ja joissain harrastuksissa koen ikävänä, kun avannesidos, lähinnä pussi ”lepattaa” ja haluan tällä tyrävyöllä laittaa pussin ”piiloon”. Samalla myös varmistan, ettei pussi pääse irtoamaan, kun se on vyön alla. Yksi hyvä esimerkki harrastuksesta on tenniksen pelaaminen. Pelatessa kurottelee tosi paljon joka puolelle ja paita nousee helposti. En halua, että mun avannesidos vilkkuu siellä kentällä ja siksi pidän tätä joissain liikuntaharrastuksissa. Sitten toinen hyvä esimerkki liittyy, kun ohjaan lapsia ja nuoria hengenpelastuksessa uimahallissa. Siellä on sama juttu, usein mä heiluttelen käsiä niin että paita nousee ja silloinkaan en halua että pussi näkyy kaikille. Enhän mä sitä sillä tavalla piilottele (ettette saa väärää kuvaa), eli esim. uidessa en peitä avannesidosta, vaan se on kaikkien nähtävissä. 

Olen aiemmin käyttänyt paksua joustosidettä tähän tarkoitukseen. Se on paljon paksumpi kuin Brava Tyrävyö, hiostaa enemmän, eikä siinä ole mitään muitakaan hienouksia.

Mitä hyvää tässä Brava Tyrävyössä on?

Tässä näkyy selvästi yksi tämän tyrävyön parhaimmista ominaisuuksista. Siinä on tuollainen silikonireunus, joka estää tyrävyötä liukumasta pois paikaltaan. Oma tyrävyöni on XL kokoa. Olen mitoiltani 178/83 ja vähän on sellaista keski-ikäisen ukkelin mahaa. Pienempi ei kävisi lainkaan, tämä koko on mulle just passeli. 

Tässä on kuva tarrakiinnityksestä. Se on tukevan tuntuinen ja tarttumapinta-alaa on mun mielestä riittävästi. Tyrävyön materiaali tuntuu iholla melko ohuelta ja huomaamattomalta ja pehmeältä. Oikein hyvä tuntuma siis iholla. 

Tyrävyön päässä on tasku, mihin laitetaan käsi ja sillä on helppo kiinnittää vyö. Tulee mieleen, että jos olisi esim. voimattomuutta kädessä niin tämän yksinkertaisen taskun avulla saisi venytettyä/kiristettyä tyrävyötä ja kiinnitettyä sen helposti.

Itse käytän tyrävyötä avannesidoksen päällä. Tyrävyöhön on mahdollista leikata reikä sitä varten. Pakkauksen mukana tulee sellainen maalitaulun omainen läpyskä jolla voi sitten mallata itselleen juuri sopivan kokoisen reiän. Multa ainakin tulee vahva suositus, jos joku pohtii mahtaako tää olla hyvä, ON!

Kuvat: Sauli Suominen

Sulje

Brava® Tyrävyö

 

Lähetä lomake ja asiantuntijamme on sinuun yhteydessä mahdollisimman pian!

Haluan*

Tilaussuostumusilmoitus (lyhytaikainen)

Seksuaalisuus avanneleikattuna

Seksuaalisuus avanneleikattuna

Tällä kertaa Sauli käsittelee blogissaan avanneleikatun seksuaalisuutta mm. mitkä asiat mietityttivät ennen avanneleikkausta ja miten niistä selvittiin. Lue lisää
Sulje

Seksuaalisuus avanneleikattuna

Julkaistu 30.9.2021

 

Mitä mä tuumaan seksuaalisuudesta avanneleikattuna?

Kyllä minusta siinä kokonaisuudessa on eroa, kun muistelen aikaa ennen avanneleikkausta. Mutta onko se ero niin merkittävä tai missä määrin siinä on negaatioita, niin se varmasti vaihtelee, kun olemme kaikki erilaisessa tilanteessa. 

Joku nuori avanneleikattu voi ajatella, että seksielämä kärsii siitä tai että kumppani ei näe häntä enää viehättävänä. Tai sitten joku iäkkäämpi tai ei niin seksuaalisesti aktiivinen ajattelee, että eihän tässä nyt ole mitään ihmeellistä. Eihän se seksuaalisuus ole pelkkää muhinointia (hauska sana😊), vaan se on myös läheisyyttä, lähellä olemista ja tunnetta siitä, että kaikki on ihan hyvin. 

Mun mielestä kaikkein tärkeintä on, ettei yksittäisiin elämänalueisiin takerruttaisi liikaa, kuten ei nyt tämän bloginkaan aiheeseen, seksuaalisuuteen.
Itse uskon, että avanne vaikuttaa meidän kaikkien avanneleikattujen seksiin jollain tavalla. Ehkä ennen leikkausta meillä voi olla ennakkoluuloja tai pelkoja, taikka sitten leikkauksen jälkeen asia jännittää tai pelottaa. Mutta sekään ei ole nyt oleellista, vaan se, että kuinka kauan ja kuinka voimakkaasti se vaikuttaa, ja että alkaako se mahdollinen negatiivinen vaikuttaminen häiritä seksuaalisuutta ja sen yhtä osa-aluetta, intiimielämää. Nämä pohdinnat ovat tosi luonnollisia meille avanneleikatuille tai heille, jotka ovat vasta menossa leikkaukseen. Ei niitä ajatuksia kannata poiskaan työntää, vaan käsitellä ne omalla tavalla.

Ennen avanneleikkausta itse mietin sitä hieman, en liikaa. Enkä nyt osaa arvioida, että miksi se ei ollut mun murheista suurimpia. Ehkä se on auttanut, etten ole ennen, enkä jälkeen leikkauksen kokenut ongelmia seksuaalisuuden missään osa-alueessa. Itse seksin harrastamista toki hieman murehdin, että mitä kumppani ajattelee nähdessään minut alasti avannepussin kanssa ja että onko se tiellä jotenkin. En ajatellut silloin etukäteen (enkä jälkikäteenkään), että peittelisin sitä millään tavoin. Avannepussiahan voisi peitellä käyttämällä paitaa, pussin päälle laitettavaa itse valittua kankaista suojaa tai sellaista minikokoista pussia. Itse en tällaisia halunnut kokeilla tai käyttää, enkä edelleenkään koe niitä itselleni tarpeelliseksi. Jollekin toiselle nämä ovat varmasti hyvä ja toimiva vaihtoehto!

Kumppanin suhtautuminen vaikuttaa varmasti paljon siihen, kokeeko olevansa seksikäs kuten ennen tai että, miltä itsestä tuntuu olla sängyssä avannepussi näkyvillä. Meillä avannepussiin suhtauduttiin, kuin sitä ei olisi ollutkaan ja se varsin neutraali suhtautuminen oli minulle parasta. En ollut kuitenkaan halukas siitä keskustelemaan, että kuinka se avannepussi vaikuttaa seksiä harrastaessa. Taas toistan itseäni, että jotkut haluavat keskustella kumppanin kanssa etukäteen tuntemuksistaan, mutta jokainen tavallaan. 

Mutta entä sitten ne avanneleikatut, joilla ei ole vakikumppania siinä hetkessä, kun avanne leikataan. Silloin voisi ehkä korostua se, ettei heti toisikaan avannetta esille uudelle kumppanille. Toisaalta sen voisi myös heti uudelle kumppanille kertoa ja näkisi kuinka tämä siihen reagoi - hyväksyykö hän sen vai lähteekö heti kävelemään, kun vaatteet riisutaan. Tämä on niin yksilöllistä. Jokaisen olisi hyvä pohtia miten se voisi vaikuttaa omalla kohdalla ja jutella siitä ennen leikkausta toisen avanneleikatun tai tukihenkilön kanssa, kannattaa kysyä oman alueen yhdistyksiltä yhteystietoja. Myös avannehoitaja on yksi taho, jonka kanssa itse voisin jutella asiasta. Ja tietysti seksuaaliterapeutit osaavat auttaa käsittelemään aihetta. Mun mielestä on paljon eri vaihtoehtoja käsitellä tätä isoa elämän aluetta. 

Itselleni tehtiin paksusuolen avanneleikkaus ja samalla myös asennettiin tyräverkko ehkäisemään tyrän muodostumista. Mulla itse seksin harrastamisen aloitus kesti joitain kuukausia, kun ei tehnyt seksiä yhtään mieli, kun niin paljon oli haasteita löytää oikeat ja toimivat tuotteet. Tyräverkon laitto aiheutti myös kipuja vatsan alueelle, joten ei siinä seksi tullut lainkaan mieleen. Kun noin reilun puolen vuoden jälkeen löysin kokeilujen jälkeen itselleni hyvät tuotteet ja siinä kohtaa olivat jo tyräverkon laiton myötä tulleet kivutkin loppuneet, alkoi seksi taas kiinnostamaan. Mutta tämä on aina yksilöllistä, jos on tehty esim. peräsuolen poisto kokonaan, niin sen myötä kipua voi olla pidempään ja itse leikkaushaavojenkin parantumisessa voi kestää. Tehdyt leikkaukset vaikuttavat luonnollisesti siihen, miten kukakin on fyysisesti valmis seksiin. Ja kyllä sellainen varovaisuus ja hellyys on varmasti alussa kaikille paikallaan. 

Miten sitten voi muutoin kokea itse itsensä seksuaaliseksi, on monien asioiden summa. Kuuluuhan siihen myös läheisyys ilman seksiä, toisen koskettaminen, myös sanomiset vaikuttavat seksuaalisuuteen. 

Omat terveiseni teille kaikille tätä asiaa pohtiville on, että malttia! Ei pidä heti tikkien poiston jälkeen hypätä vällyjen väliin, vaan aloittaa rauhassa, läheisyydellä, sanoilla ja muilla hellyyttä osoittavilla teoilla. Voi myös pohtia itsekseen tai kumppanin kanssa erilaisten apuvälineiden käyttöä. Olkaa avoimia ja malttavaisia ja tehkää niin kuin itse haluatte, ei niin kuin kumppaninne odottaa. Tässä suhteessa sellainen itsekkyys voisi olla paikallaan sopivissa määrin.

Kivaa ja lämmintä syksyä teille kaikille!

-Sauli

 

WEBINAARI Avanne ja seksuaalisuus 27.10.2021 klo 18:30-19:30. Ilmoittaudu mukaan täällä

Sulje

Coloplast Tuki avanneleikatuilleKaipaatko tukea ja tietoa arkeesi avanteen kanssa?

Uudesta Coloplast Tuki -palvelusta saat tukea, vinkkejä sekä henkilökohtaisia neuvoja arkeen ja vastauksia kysymyksiisi.

Tutustu ja tule mukaan avanneleikattujen omaan palveluun! 

Avanne ja läheiset

Avanne ja läheiset

Tällä kertaa Sauli pohtii läheistensä suhtautumista häneen avanneleikattuna ja kysyy heiltä myös asiasta. Lue lisää
Sulje

Avanne ja läheiset

Julkaistu 2.9.2019

 

Halusin tällä kertaa kirjoituksessani pohtia kuinka omat läheiseni suhtautuvat minuun avanneleikattuna. Oliko heillä jotain pelkoja ja tai mietteitä ennen leikkaustani.

Itselläni oli joitain ennakkopelkoja siitä, miten läheiset ottavat vastaan avanteeni. Lähinnä pelot tulivat mieleen sillä hetkellä, kun jokin tilanne tuli lähemmäksi. Eniten varmasti mietitytti, että ymmärtävätkö he, että mun pitää päästä vessaan ja esim. matka tai muu tapahtuma voisi tämän vuoksi keskeytyä ”väärässä” kohtaa. Nämä ennakkopelot eivät kuitenkaan olleet kovin tuntuvia, koska olin ollut asiasta avoin jo ennen leikkausta ja suurin osa siitä tiesikin. Mielestäni tämä on varmaan aika oleellinen seikka!

Tiesin, että mun läheiset, puoliso ja läheiset kaverit, ovat sen verran hyviä, etteivät he pienestä hetkahda. Kotona pohdin, että mitenköhän puoliso suhtautuu, kun näkee minut avanteen kanssa ja miten se vaikuttaa seksielämään. Mutta puolison suhtautuminen oli niin neutraalia, ikään kuin sitä ei olisikaan. Se oli kyllä tosi helpottavaa.

Puolison mietteitä:

En muista oikein millaisia ajatuksia silloin ennen leikkausta oli. Varmaan sellaisia, että millaista se elämä on sitten leikkauksen jälkeen, miten se vaikuttaa sinuun ja sitä kautta meihin. Kuinka sopeudut ja millaisia rajoituksia ja haittoja se tuo. Ja sitten varmaan mietin, että miten se vaikuttaa meidän seksielämään. Varmaan itse leikkauskin jännitti. Leikkauksen jälkeen en oikeastaan osaa sanoa, miten se vaikuttaa meidän elämässä. Ei ehkä juuri ollenkaan? Muutoin kuin, että hoitotarvikkeita lojuu veskin ja kylppärin pöydällä. No ehkä sellainen, että vessan pitää olla saatavilla ja että, kun sun pitää sinne päästä, se on juuri sillä hetkellä (toisinaan). Syömiseesi se on vaikuttanut (milloin haluat syödä ja milloin et tai jos on joku tilanne, ettet halua, että suoli alkaa toimimaan) ja varmaan seksielämäänkin, jos suoli toimii aktiivisesti.

Eniten ja merkittävästi taitaa meidän arjessa, parisuhteessa ja perhe-elämässä haitata ja vaikuttaa sun kivut, miten ne ovat sinua muuttaneet ja millaisia rajoituksia ja vaikutuksia ne tuovat.

Kysyin mitä paras ystäväni Busse ajattelee avanteesta. Toisaalta en ollut yhtään huolissani siitä. Olin niin vakuuttunut, että mitä tahansa tapahtuu, se ei vaikuta mihinkään meidän välillämme millään tavalla.

Parhaan kaverin Bussen ajatuksia:

Avanteesi ei ole muuttanut suhtautumistani sinuun ihmisenä mitenkään. Kaikkea mitä ollaan ennen tehty ja minne menty reissuilla, niin samalla tavalla ollaan toimittu myös avanneleikkauksen jälkeenkin. Toki tiettyä suunnitelmallisuutta täytyy olla, mitä voi ja ei voi tehdä, mutta meidän touhuissa avanne ei ole ollut rajoitteena. Ollaan käyty uimassa, suppailemassa, pelaamassa sulkapalloa ym. rajuja fyysisiä lajeja. Niiden suhteen täytyy vain huolehtia, että sinulla on "varaosia" aina riittävästi mukana.

Muistan, kun "aika tiimalasissa kävi vähiin" sen suhteen, että ainoa vaihtoehto parempaan vointiin elämänlaadun kannalta olisi avanne. Olit urhea, kannattelit oman ahdistuksen, pelon, jännityksen ohessa myös muita ikään kuin haluaisit rauhoittaa ihmisiä ympärilläsi, jotta he eivät pelkäisi tai kokisi ikävää ja surua. Halusit tehdä selväksi, että isosta ja vaikeasta loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä (avanne) huolimatta, elämä saa ikään kuin uuden luvun ja sen myötä elämänlaatu paranisi. Se rauhoitti ainakin minua.

Avanneleikkauksen jälkeen, oli surullista seurata kipuilevaa Saulia, mutta myös itsetunnon kanssa kamppailevaa kaveria. Toki ymmärsin kokemasi häpeän tunteen avanteesta ja miten sen kanssa nuorena miehenä julkisissa paikoissa selviäisi. Mutta se, miten äkkiä omasta näkövinkkelistäni pääsit asian kanssa sinuiksi, oli todella upeata. Sanoit hyvin joskus, että "paskapussi ei ole mun ongelma", vaikka jollekin tuijottelevalle se saattaa ollakin. Avanne on sun pelastus, toivo paremmasta.

 Avanneasian intensiivinen käsittely itsekseen, perheen ja ystävien kanssa on auttanut asian hyväksymisessä. Myös se, että olet sinnikkäästi oman toimintasi kautta niin isänä, aviopuolisona, ystävänä, työntekijänä ja kouluttajana antanut avanneleikatulle omat kasvosi. Jokainen kenen kanssa olet ollut tekemisissä, on saanut mahdollisuuden huomata, ettei avanne vaikuta sun minäkuvaan. Olet sama turvallinen, ystävällinen ja huomaavainen, kaikkien parasta ajatteleva Sauli. Inhimillistä, että muutkin ovat saaneet elää asian kanssa mukana, etkä peittele avannetta ja jaat asioita siitä, miten se vaikuttaa sun elämään. Jaat rohkeasti juttuja kommelluksistasi avanteen kanssa, itseironia on terve piirre. Uskallat myös kertoa kivuista, pyytää apua, purkaa pahaa oloa ilman pelkoa, että tarvitsisi kokea asiasta "syyllisyyttä". Itselleni se on merkinnyt paljon, kun mukavien asioiden jakamisen ja tekemisen lisäksi uskallat ja haluat pyytää apua ja tuulettaa ajatuksia. Uskallat näyttää tunteesi, olla kiukkuinen ja myös itkeä.

Vaikka elämä ajoittain tuntuu epäreilulta, niin jaksat kuitenkin ajatella myös positiivisesti. Perhe, ystävät, harrastukset. Intohimon asioita minkä eteen jaksat ja haluat tehdä hommia. Et koskaan jätä muita huomiotta. Ja se vertaistukena oleminen muille avanneleikatuille, on suunnattoman arvokasta.

Autot ovat lähellä sydäntäni. Lähdimme ensimmäisenä kesänä avanneleikkaukseni jälkeen erään pariskunnan ja meidän BMW-porukan kanssa Itä-Suomeen ja yövyimme ekan yön yhdessä isossa mökissä. Tietty siihen kuului illalla saunomista, eikä siinä ollut mitään jännittämistä. Olin itse valmistautunut ottamaan kysymyksiä vastaan, että saataisiin se asia puhuttua heti alkuunsa ja näin siinä kävikin. Sauna kun on sellainen paikka missä jotenkin voi puhua kavereiden kanssa mistä vaan. Myöhemmin olemme olleet samaisen pariskunnan kanssa monissa BMW-tapahtumissa ja yöpyneet samassa huoneistossa, ajaneet kimpassa reissuja ulkomaita myöten.

Ystäväpariskunnan Mikan ja Mian mietteitä:

Me ei kyllä tiedettäisi sun avanteesta mitään, jos et itse olisi siitä kertonut. Se ei ainakaan meille ole näkynyt mitenkään, vaikka ollaan reissattukin paljon yhdessä. Ainut mikä tulee mieleen, että välillä tulet vessasta ulos kakkapussi kädessä.

Hengenpelastuskaverini Esa HC Caribiasta on ollut mukana reissulla, kun olemme Caribia Lifesavers -hengenpelastuskerhon kanssa tehty ohjaus- ja valistusreissuja toisilla paikkakunnilla luonnonvesissä. Eipä ole tarvinnut miettiä, että onko ollut mitään ennakkoluuloja. Esa on myös hieroja. Edes siinä kohtaa ei ole ollut mitään huolta tai murhetta, kuinka se eka hieronta menee ja kuinka hän minut näkee avanneleikattuna. Kysymällä asiasta reippaasti ja reilulla huumorilla, niin eipä paremmin voisi asiaan kaverit suhtautua.

Hengenpelastuskaveri Esan kommentit:

Avannehan oli ratkaisu sua jo pitkään vaivanneeseen ongelmaan, jonka toki olisin toivonut ratkeavan ilman vatsan avaamista. Ja kun pääsit sinuiksi retkivessan kanssa, ei se ole juurikaan minua mietityttänyt. Hieronnassa mennään aina tilanteen mukaan, joten ennakkoajatuksia ei ollut. Näin ollen kysymys hieronnan sujumisesta ennakkoajatuksiin nähden jää ilmaan. Lähinnä mulle tuli avanteesta mieleen sarja epäsovinnaisia puujalkavitsejä, joita yritin olla laukomatta heti siinä toipumisvaiheessa.

Olen onnekas, kun mulla on paljon hyviä kavereita. Näitä kommentteja voisi olla sivukaupalla. Yksikin hyvä kaveri, Joonas kertoi, ettei hän voi tähän vastata, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään mikä olisi mietityttänyt tai kuinka hän näkee minut avanneleikattuna. Joonaksen kanssa olemme muuten käyneet tänä kesänä Saksassa Hamam-kylpylässä, eikä siinäkään mietitty, että mulla avanne. Sinne vaan ja pussi sai paistaa kaikessa loistossaan, hahahaaaa!

-Sauli


Sulje
Sauli - mieleni pahoittaja eli miten sitä jaksaa

Sauli - mieleni pahoittaja eli miten sitä jaksaa

Vaikka kesä on kauneimmillaan, voi mieli olla silti matalalla avanteesta tai muista syistä johtuen. Tässä blogitekstissä Sauli pohtii omaa jaksamistaan avanneleikattuna. Lue lisää
Sulje

Sauli - mieleni pahoittaja eli miten sitä jaksaa

Julkaistu 18.6.2019

 

Määritteleekö avanne minut vai ei?

Ennen avanneleikkausta pelkäsin, kuinka siihen tottuu, ja että tuleeko avanteesta sellainen juttu, joka alkaa ahdistamaan. Pohdin, että minut määritellään jotenkin avanteen takia ja siitä tulee sen myötä isompi juttu kuin se oikeasti onkaan. Ja myös sitä, että itse tekisin siitä hankalan. Aluksi leikkauksen jälkeen oli kyllä sokki, että sellainen pussi roikkui tuossa mahassa. Ei se kivalta näyttänyt, ahdisti ja ketutti koko avanne. 

 

Ennakkoluulot, ruumiinkuvan ongelmat – avanne EI MÄÄRITTELE MINUA

Etukäteen olin paljon pohtinut vedessä olemista ja kuinka siitä selviän, miten sidos pitää, mitä muut ajattelevat ja pystynkö tekemään asioita enää kuten ennen avanneleikkausta. Myös vaatetus aiheutti henkistä kärsimystä. Minun näkemäni malli siitä miltä avanneleikattu mies näyttää vaatteissa ei ollut kovin ruusuinen…jotakuinkin sellainen, että housut oli vedetty kainaloon, jotta avannepussin saa ”piiloon”. Sellainen näytti aika karsealta ja kun vielä ne miesmallit olivat tosi iäkkäitä. Siinä hiipi mun aivoihin ruumiinkuvan muutos, että itsekin olen tuollainen. Avanne siis määritteli millainen minä olen. Se, että ajoittain pelkäsin olevani vanha ”gubbe” kainaloon ulottuvissa ruskeissa housuissa ja pappa-pehmikset jalassa, alkoi murenemaan kun huomasin, että pystyin pukemaan ihan tavallisia vaatteita. Sitten piti vain pohtia tarkemmin, että minkä mallisia vaatteet ovat ja millaisesta kankaasta. Kun sain sen vaatetuksen alkuvaiheessa jotenkin kuntoon, niin silloin lähti mielestä se vääristynyt määritelmä itsestäni. Tämä helpotti avanteestani johtuvaa henkistä tuskaa. En sano, että nämä asiat menevät kaikilla näin, mutta tämä voi olla yksi niistä asioista, joka aiheuttaa henkistä kärsimystä avanteesta. Moni saattaa eristäytyä, kun luulee olevansa jotain muuta kuin on. Totta kai juttuja saa jättää väliin, jos pelkää jotain. Se on ihan tavallista ja kaikin puolin hyväksyttävää. Ehkä se, että ei tee niin aina, on SE pointti, jolla alkaa pääsemään peloista, ahdistuksesta ja muista negaatioista eroon. Pikkuhiljaa mieli alkaa korjaantumaan parempaan suuntaan. 

 

Ruumiinkuva - pelko siitä, että ihmiset näkevät avanteen ja pelko siitä, että ilman vaatteita esim. uimassa ihmiset tuijottavat, on yksi piru meidän joidenkin avanneleikattujen kohdalla. Se piru, mielen pahoittaja, pitää saada potkittua pois! Miten sen saa pois? Ehkä niin, että alkaa tekemään samoja asioita pikkuhiljaa tai täysillä, oman fiiliksen mukaan, jolloin se piru ei voi enää kammeta mieleen aiheuttamaan pahennusta vaan joutuu väistymään! Osoitus itselle, että voi tehdä asioita kuten ennen avanneleikkausta, on varmasti yksi seikka, joka meihin moneen avanneleikattuun vaikuttaa positiivisesti. Mistä sitten saa voimia, uskallusta ja itseluottamusta ryhtyä toimiin? Se onkin täysin subjektiivinen. Voimme saada voimia tai kannustusta ihan huomaamatta vaikka omilta läheisiltä, perheeltä taikka omilta kavereilta. TAI sitten muilta avanneleikatuilta, vertaistuen voima on usein voimakkaampi kuin mikään lääke mielen pahoitukseen. Kun juttelee ja näkee toisen avanneleikatun, huomaa että tuolla tavalla voi tehdä asioita. Siitä alkaa muodostumaan itselle keinoja tehdä asioita, jotka alkavat voimaannuttamaan meitä. 


Kuka voi auttaa?

Jos asiat ei ala sujumaan omin voimin, niin silloin tarvitaan ammattilaisten apua. Apu tulee avannehoitajalta ja psykiatriasta. Avannehoitajan kautta saa tietoa mistä saa henkistä tukea. Alkuun voidaan tarvita myös lääkitystä, joka kannattaa aloittaa psykiatrisen avun hoidon tarpeen arvion myötä. Itse en hakenut apua, kun en sitä tarvinnut. Mutta hiukan avanneleikkauksen jälkeen alkoi kivut lantionpohjan alueella, peräsuolessa ja -aukossa sitä luokkaa, että jotain piti tehdä. Se oli pitkä tie päästä hoidon pariin. Pääsin kipupolille, joka otti hoitovastuun gastrokirurgiltani. Sieltä olen saanut apua hankaliin asioihini. Hoitotiimiin kuului sossu, psykologi, psykiatri, kipusairaanhoitaja pari erikoislääkäriä. Tapasin heitä kaikkia kuten moniammatilliseen hoitoon kuuluu. Psykiatri tarjosi psykoterapeutin vastaanottoja, heidän kauttaan sai niitä 20 kertaa veloituksetta. Torjuin sen, koska enhän minä mitään apua tarvinnut…meni pari kuukautta, kun tajusin, että tarvitsen terapeuttia hoitamaan jaksamistani. Siitä alkoi hyvä terapeuttinen suhde, joka on nyt siinä pisteessä, että minulle myönnettiin kuntoutuspsykoterapiaa. Sitä saa vuodeksi kerrallaan ja sitä voi hakea yhteensä kolmen vuoden ajaksi. Enkä kadu hetkeäkään, että lähdin tälle hoitopolulle. 


Miten jaksan tätä kaikkea?

Jaksan, koska olen ryhtynyt asioihin joita tein ennen avanneleikkausta. Jaksan, koska en anna avanteen tai sen tuomien lieveilmiöiden vallata mieltäni ja pahoittaa sitä. Minulle on sanottu niin monen ammattilaisen taholta, että tee niitä asioita mistä tykkäät. Olen sitä tiedostaen ja tiedostamatta tehnytkin. Oma puolisoni saattaa ehdottaa jotain ”tekemistä”, koska itse ei aina jaksa. Kaverit auttavat omalla tavallaan, vaikkei ne kaikki ehkä sitä edes ymmärrä. Olen mukana erilaisissa tekemisessä, harrastuksista on löytynyt hyviä ystäviä. Hengenpelastuksen ohjaus ja kouluttaminen on erittäin merkityksellistä. Se on harrastus, ei mikään työ, vaikka joskus jotain työkeikkoja sen tiimoilta onkin. Ja jos on huono fiilis, niin kun hiukan jaksaa puuhata jotain, niin olo helpottaa. Ainakin hetkeksi! Niiden hetkien ansiosta saa taas voimia jaksaa. Joskus jaksaa, joskus ei, hyväksyn sen. Hyväksyn myös sen, että avanne ottaa joskus päähän, joskus on kauheata säätöä sen takia. Joskus taas iloitsen, kun voin tehdä juttuja, vaikka mulla onkin avanne. Hyväksyn kaikki ajatukseni, tuntemukseni ja fiilikset. Ei avanteen kanssa ole aina helppoa, muttei myöskään ole juuri mitään tekemätöntä asiaa.Meillä kaikilla on erilainen tausta perheen, kaverien, harrastusten ja työn yms. suhteen.

 

Meillä on erilainen tausta avanteeseen, me ollaan erilaisia ihmisiä. Meillä on erilaisia keinoja selvitä mielensä pahoittavista asioista. Tsemppiä ja aurinkoista kesää ja kesämieltä kaikille!

Sulje
Sauli ja avanneleikatun ruokailu

Sauli ja avanneleikatun ruokailu

Avanneleikkauksen jälkeen ruokailutottumuksia voi joutua miettimään uusiksi. Sauli kertoo omista ruokaan liittyvistä ajatuksistaan ja jakaa suosikkireseptinsä. Lue lisää
Sulje

Sauli ja avanneleikatun ruokailu

Julkaistu 14.3.2019

 

Omasta mielestäni itselläni on normaali ruokavalio. Mutta mikä on normaalia? Minulle se on sitä, että syön samoja ruokia kuin ennen ja ainakin jotenkin ruokani noudattaa jonkin sortin ravitsemussuosituksia. Olen kaikkiruokainen, syön lähes kaikkea, mitä ennen avanneleikkaustakin. Ruoka-annosten koko ei tosin ole samaa luokkaa kuin ennen avanneleikkausta. Silloin buffet-tyyppiset ruokailut olivat aika kivoja, kun oli paljon syötävää. Nykyään tulee tukala tunne, jos syö suuria annoksia yhdellä istumalla. Varsinkin heti leikkauksen jälkeen minulle jäi hyvin mieleen, että suolitukoksen vaara on suurempi ensimmäisten viikkojen aikana. En muista kuka niitä ohjeita antoi, mutta hyvästä pureskelusta oli puhe ja siitä, että ottaa pari suullista ruokaa ja laittaa pureskelun ajaksi aterimet pöydälle. Tällöin tulee syötyä rauhalliseen tahtiin. Riittävä veden juonti on myös tärkeää.

 

Sellaiset ruuat tai hedelmät, missä on kuoria tai kalvoja (appelsiini, omena, tomaatti, paprika, maissi, porkkana, lanttu, pähkinät), niin itse vältän syömästä niitä suuria määriä. Tietysti ne voisi halutessaan muussata smoothieksi tai keittää tms. Itse en vaan ole oikein keitettyjen vihannesten ystävä. Jääkaappikylmä pesty porkkana maistuu todella hyvälle ja se harmittaa, etten niitä voi enää syödä niin paljoa kerralla. Joskus jo yksikin porkkanaa saa aikaiseksi kamalat vatsanväänteet (mutta silti syön niitä…). Pähkinät ovat minulle myös sellaisia, etten voi syödä niitä kuin yhden kourallisen, muuten alkaa ikävät vatsakivut. Ja suolitukoksen pelon vuoksi syön vain vähän noita. Minulla kun on paksusuoliavanne, niin nesteytykseen ja suolatasapainoon ei tarvitse kiinnittää mitään erityistä huomiota. Normaali ruoka ja nestemäärä riittää siihen, että suoli ja mies toimii. 

 

Ruokailurytmini ei ole ihan esittelykunnossa. Osittain siksi se on huono, että säätelen ruoka-ajoilla suolen toimintaa. Miksi säätelen suolen toimintaa?  Siksi, että kun käyn vedessä joka viikko jonkun kerran, niin en halua, että uintireissulla suoli toimii. Joskus panttaan syömistä myös siksi, että on jokin tilaisuus, jossa on huonot wc-mahdollisuudet tai muutoin tilanne/tilaisuus, jossa en haluaisi avanteen toimivan. Melkein päivittäin jollain tavalla säätelen syömisen kautta suolen toimintaa. Alkuun piti miettiä sitä rytmitystä enemmän, muttei enää, nyt se rytmittäminen tapahtuu, vaikka aivot olisivat narikassa. Minulla suoli toimii ja avannetta saa hoitaa usein heti ruuan jälkeen. Siinä voi mennä vartista yhteen tuntiin, kunnes alkaa tapahtua. Toisinaan sillä tavalla, että sitten saan käydä ruuan jälkeen seuraavan kolmen tunnin aikana 3-4 kertaa tyhjentämässä pussia. 

 

Normaalia ruokavaliota itselleni on, että käyn myös ulkona syömässä, syön hamppareita (Mäkkärin tuplajuusto on ihan parasta), juon kylmää olutta, limuja ja energiajuomia sekä paljon kahvia! Pauligin Café Parisien on minusta ihan parasta ns. kotikahvia! Keitän sitä itse aina kun olen kahvinkeittovuorossa. Hyvä kaverini Ylläkseltä ”juotti” sitä minulle pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa ja siitä se Café Parisienin litkiminen alkoi! Oltiin tuolloin perheen kanssa Ylläksellä heidän luonaan viikon verran ja siellä muutenkin tuli eteen uusia ruokia varsinkin näin etelän kaupunkilaispojalle. Ravintolassa syömisestä piti vielä sanoa, että pihvien koon pidän maltillisena. Joskus olen syönyt vähän liian ison pihvin ja paljon lisukkeita, niin ei ole hyvä olla sen jälkeen… En osaa vieläkään sanoa, että mikä ruoka aiheuttaisi ilmavaivoja, mutta ei kai se haittaa. Joillekin voi vaikka herne, maissi, juuresraasteet, ruisleipä, olut tai tavalliset laktoosia sisältävät maitovalmisteet tehdä ilmavaivoja. Nämäkin ovat yksilöllisiä, sen oppii huomaamaan ajan myötä.


Tässä yksi minun ja meidän perheemme lempiruuista. Resepti, joka on muokkautunut varmaan 20 vuoden takaa vanhalta työkaveriltani minun näköiseksi. 

 
Tuhti metsästäjän pasta

800g kanasuikaletta

2 pussia tuorepastaa

1-2 purkkia mustapippuri ruokakermaa

1 pussi mustaleima juustoraastetta (150g)

1 rasia pippurituorejuustoa

1 paketti pekonia

 

Mausteeksi oman maun mukaan suolaa, pippuri-sekoitusta ja mustapippuria.

Lisukkeeksi oikein raikas salaatti, jossa voi olla jotain makeahkoa mukana, esim. melonia


Kun kanansuikaleet on paistettu niin lisätään sinne tuorejuusto ja pippuriset ruokakermat, loppuvaiheessa lisään vielä puolet mustaleima juustoraastepussista. Pilkoin pekonit ihan pieniksi paloiksi ja paistoin ne ihan vasta loppuvaiheessa.Lautaselle alle pastat, päälle laitetaan pippurinen kanakastike, sitten ripotellaan oman maun mukaan pekonia ja ihan viimeiseksi vielä hiukan mustaleima juustoraastetta.

 

Sulje
Avanneleikatun pukeutuminen

Avanne ja pukeutuminen

Sauli kertoo kirjoituksessaan omasta pukeutumisestaan ja antaa käytännön vinkkejä mitä avanneleikattu voi huomioida vaatteita valitessaan. Lue lisää
Sulje

Avanne ja pukeutuminen

Julkaistu 23.1.2019

 

Aihe on melko henkilökohtainen, koska kaikilla on omat mielipiteet, tunteet ja perusteet omaan pukeutumiseen. Itselläni on sellainen ajatus, etten välitä yhtään mitä muut ajattelevat pukeutumisestani tai miltä näytän missäkin asusteissa. Puen niitä vaatteita mitkä itse koen istuvan hyvin avanteen kanssa ja sitten että mikä minusta on omasta mielestäni kivan näköinen/värinen asuste. Alussa koin, että oli tosi vaikeaa löytää vaatteita missä avannepussin kanssa olisi hyvä olla. Se on kyllä ajan kanssa normalisoitunut, eikä sitä enää murehdi mitenkään. 

 

En tiedä onko muiden avanneleikattujen mielestä vaikeaa löytää avannepussin kanssa hyvin istuvia vaatteita. Tai miettivätkö muut avannepussin pullottamista vaatteiden alta. Musta tuntuu, että on vaikea löytää sopivia vaatteita, jotka istuisivat itselle sopivasti. Avanneleikkauksen jälkeen olen alkanut käyttämään alikokoista hihatonta aluspaitaa, se vähentää avanteen pullotusta ja pussin kahinaa (vaikkei mun käytössä olevat kyllä kahise yhtään). Huono puoli on se, että aluspaita on kesällä hiukan lämmin, vaikka ihan t-paidankin kanssa. Mutta itse olen kyllä jotenkin siihen jo tottunut. 

 

Avanneleikatun erilaisia vaatetuksia

 

Minusta sellaiset tosi paksukankaiset puuvillaset t-paidat tai kauluspaidat ovat aika hyviä hävittämään avannepussin muotoja. Värinä musta on varmaan paras, jos värillä on väliä, oikeastaan tummat värit yleensäkin. Myös kuviolliset vaatteet ovat hyviä, siinä silmä ei näe muotoja, kun kuviot vääristää niitä. Hieman väljä yläosa on myös itselleni sellainen, jossa tunnen, ettei se avannepussi pullota paidan alta. Mutta toisista se ei näytä hyvältä, jos vaate ei istu kuin valettu. Mistähän se ihanne tulee, että pitää olla just sellainen slim-fit/body pump -vartalo, että kaikki istuu päällä niin kuin mallilla. Ei minulla ainakaan. Tuntuu, että tässä iän myötä alkaa enemmän näyttämään omenalta tai päärynältä kuin esim. timakalta väärinpäin olevalta porkkanalta...heh! 

 

Avanneleikatun erilaisia vaatetuksia
Kuvateksti: On mulla ollut joskus ulkomailla hihaton (löysä) päällä ja avannepussi vähän pullottanut. Viime kesänä löysin tummahkon, sini-valkoraidallisen paksukankaisen hihattoman, jota ”uskalsin” käyttää ilman mitään omia kommervenkkeja avannepussin pullottamisen estämiseksi. 


Tämä on mun tyypillisin pukeutuminen, tai siis etten ”pukeudu” ulkonäön vuoksi mennessäni uimaan. Pukeudun märkäpukuun (Aqua Sphere) hengenpelastusharrastuksessani suojatakseni avannepussia tarttumasta mihinkään. Märkäpukuni 1mm paksuudeltaan, lyhythihainen ja -lahkeinen triathlonpuku. Tuo käytössäni oleva puku on mielestäni ollut tosi hyvä, suosittelen! Märkäpuvussa on niin huikea varmuus, siitä että sidos pysyy ja on myös piilossa tuijottavilta katseilta. 

 

Avannesidos pysyy paikallaan märkäpuvussa

Tietyissä tilanteissa käytän myös jonkin sortin ”tyrävyötä”, koska se pitää avannepussin aika hyvin näkymättömissä. Ainakin omassa mielessäni se tekee sen ja se on kaikkein tärkeintä mitä omassa päässä liikkuu. Sitä käytän aina kun olen hengenpelastus hommeleissa altaan reunalla ja myös urheillessa, mm. kun käyn silloin tällöin pelaamassa sulkapalloa.  

 

Avanneleikatun erilaisia vaatetuksia

Kuvateksti: Tässä nyt näkee hyvin sen kuin musta ja kuviollinen peittää avannepussin tosi hyvin. Kaikissa kuvissa on se jonkinlainen esteettinen tyrävyö vähentämässä avannepussin pullotusta. 

 

Nyt talvella on kerrospukeutumista niin paljon ja paksut takit, ettei avannepussin pullottaminen ole minulle asia johon kiinnitän huomiota. Vaatetta pitääkin olla avannetta suojaamassa, muttei vatsan seudun suojapukeutumisessa ole mitään poikkeavaa verrattuna ilman avannetta pukeutuviin. Enemmän pitää miettiä, etteivät mukana olevat pohjalevyt kylmety, silloin kiinnittyminen heikkenee! Kaikilla avanneleikatuilla pitäisi olla sellainen kylmälaukun tapainen suojapussi, jossa voisi niin talvella kuin kesällä pitää tuotteet tasalämpöisinä. 

 

Mahtavaa talvea kaikille!

Sulje
Avamies vertaistukena – omia kokemuksiani

Avamies vertaistukena – omia kokemuksiani

Tällä kertaa Sauli pohtii vertaistukea blogikirjoituksessaan. Hän on itsekin tarvinnut vertaistukea ja myös antanut sitä. Lue lisää
Sulje

Avamies vertaistukena – omia kokemuksiani

Julkaistu 6.12.2018

 

Kun avanneasia oli ensimmäistä kertaa mielessäni, niin en mä mitään vertaistukea osannut ajatella. Kirurgi ohjasi minut aikanaan avannehoitajalle. Siinä avannehoitajan vastaanottotilassa oli joitakin avannetuotteita valmistavien yritysten mainoksia ja tiedotteita, ja näin yhden esitteen kannessa vanhemman miehen hymyssä suin. Ensimmäisenä tuli mieleen, että apua, jos mulle tulee avanne, niin minäkin olen ”vanha”. Vastaanotolla avannehoitajan sijainen kertoi tosi hyvin, neutraalisti ja sopivan positiivisesti kaikesta. Sitten tuli myös puheeksi, että mitä tykkäisit vertaistukihenkilöstä. En oikein siihen mitään osannut vastata. Elokuulle oli sovittu soittoaika kirurgin kanssa ja siinä oli tarkoitus jutella, oliko tilanteeni edelleen sama ja mitä mieltä olen avanteesta. Silloin tein päätöksen, että se avanne tehdään. Puhelun jälkeen tuli ahdistus ja pelko, johon sitä vertaistukea ensimmäistä kertaa tarvitsin. 

 

Tapasin avannehoitajan uudelleen alkusyksystä, ja sillä tapaamisella sain avanne- ja vastaavasti leikattujen paikallisyhdistyksen yhteystiedot. Otin sinne yhteyttä ja menin heidän tapaamiseensa ennen avanneleikkaustani. Siellä oli minua jo huomattavasti vanhempia avanneleikattuja. Vaikka vastaanotto oli todella lämmin, niin jotenkin se tuki ei minuun siellä tarttunut. Olisin kaivannut jotain omaa ikäluokkaani olevaa seuraa. Sitten vanha tuttuni otti yhteyttä (kiitos vaan Niinalle!) ja kertoi, että hänelläkin on suolistovaivaa ja on tässä yhdistyksessä, jonka tapaamisessa kävin. Hän myös jutteli vertaistukihenkilöstä ja kerroin, ettei meidän yhdistyksessä ollut omaa ikäluokkaa lainkaan. Sitten Niina kertoi, että hän tuntee Helsingistä yhden ikäiseni naisen, joka puuhastelee vaikka mitä avanteesta huolimatta. Näin sain oman vertaistukihenkilön. Hän olikin hyvä tyyppi, kävi töissä, seurusteli, matkusteli ja harrasti liikuntaa jne. Sain tältä tukihenkilöltäni paljon tietoa. Ennakkoluuloni karisivat, kun näin ja kuulin, kuinka hän avanteesta huolimatta puuhaa kaikkea mitä ennenkin avanneleikkausta. 

 

Juuri vähän ennen leikkaustani ja heti sen jälkeen, iski epävarmuus. Olisin halunnut lukea jonkun avanneleikatun miehen juttuja. Olisin esimerkiksi halunnut nähdä, että miten sellainen omaa ikäluokkaani oleva avanneleikattu mies pukeutuu - onko hänellä navan yli housut, henkselit ja löysä paita vai voiko pitää farkkuja ja t-paitaa. Ihan tällaisia arkisia asioita oli mielessä leikkauksen jälkeen vielä pitkäänkin. Mutta kun ei oikein ollut. Joitain yksittäisiä juttuja oli, muttei niihin yksittäisiin ja suppeisiin, vähän kliinisiin tarinoihin oikein päässyt samaistumaan. Ja ne taisivat olla enemmänkin jotain lauseita, mitä näin jossain esitteissä tai nettisivuilla. Avannemiesten kuvat olivat vähän kärjistettynä sellaisia sliipattuja, harmaahiuksisia Dressman -miehiä, en mä sellaisista oikein saanut tukea, saatikka pystynyt samaistumaan😉

 

6kk leikkauksen lähdin Kelan tukemalle Voimaa vertaisuudesta -leirille. Vaikken ole yhtään sellainen piirissä puhuja, niin se tapahtuma jäi kyllä positiivisena mieleen. Siellä kohtasin muita leikattuja, avannemiehiä, joiden kanssa mm. saunottiin. Se oli sellainen mukava vertaisjuttu. Myös muiden tarinat ja ne luennot olivat mieleeni. Kyllä kannatti lähteä! Siellä oli toinenkin minun ikäiseni, mutta muuten oli keski-ikä taas lähempänä eläkeikää. Mutta silti, iästä huolimatta se oli hyvä leiri. Jotain jäi taas kuitenkin puuttumaan. Siellä tapasin sitten avannetarvike-yritysten edustajia. Yksi erottui muista. Coloplastin Mari jutteli eri lailla kuin muut. Hän tuntui välittävän ihmisestä, kuunteli ja oli kiinnostunut ajatuksistani. Siitä lähti meidän yhteistyö. Heidän kanssaan lähdin itse omalla tavallani olemaan jollekin ehkä vertaistuki. Ainakin jakamaan omia juttujani. Juuri siitä näkökulmasta, että joku toinen nyt näkee, kuulee ja voi lukea toisen avannemiehen elämästä. 

 

Sittemmin olen ollut mukana erilaisissa projekteissa ja tilaisuuksissa missä vertaistuki, välittäminen ja samaistuminen on ollut se teema.  Jos toisella on avanne ja toisella ei, niin kummalle sitä sitten juttelisi omista avanne -asioista. Tietenkin sille jolla se avanne on, koska hän varmasti ymmärtää paremmin omia ajatuksia. Me voimme helposti olla toisillemme jonkinlaisia tukihenkilöitä.


Tänä päivänä olen 5-vuotiaan avanneleikatun pojan kanssa avannekamuja, käydään perheinemme kimpassa uimassa ja syömässä. Ja ainakin meillä se ikäero on vain numeroita.

 

Vesi kun on minulle tuttu ja tärkeä elementti, niin olen järjestämässä meille avanneleikatuille sellaisen vapaamuotoisen tapaamisen Turkuun la 12.1.2019. Tapaaminen ei sisällä mitään luentoja tms., vain yhdessä kylpylään ja sitten yhdessä syömään. Sellaista se vertaistuki voi olla, ei tarvitse olla räätälöityä ohjelmaa, jonkun tahon järjestämää tms. Tapaamiseen ei ole mitään rajoitteita kenen kanssa tulee mukaan tai että joutuisi miettimään voiko tulla, jos esimerkiksi on vasta leikkaus tulossa tai että avanteen sulkuleikkaus on juuri tehty. Ihan vapaasti, niin kuin itse haluaa. 


Sulje
Saulin vinkit uimiseen

Saulin vinkit uimiseen

Vesi on tärkeä elementti Saulille. Niin tärkeä, että veteen piti päästä heti kun se vain oli mahdollista avanneleikkauksen jälkeen. Lue Saulin vinkit uimiseen! Lue lisää
Sulje

Saulin vinkit uimiseen

Julkaistu 22.10.2018

 

Kun pääsin avanneleikkauksesta kotiin 8.12.2014 olin jo päättänyt mennä uimaan HETI, kun vaan haavat olisivat ummessa. Eikä siinä mennytkään kuin muutama päivä, kun olin jo tutussa Caribian kylpylässä. Minut tuntevat uinninvalvojat kyselivät, että ”voitko nyt ihan hyvin ja pystytkö varmasti uimaan”. No en, mutta pystyin seisomaan altaan pohjassa ja kävelemään vedessä. Taisin kai jo vähän kelluakin, se nouseminen kellunta-asennosta takaisin seisomaan kyllä sattui aika lailla. Olin päässyt veteen! Se tunne, kun on vedessä, on vapauttava. Minulle se oli myös alku sille, etten välitä jos muut katsovat, kun käyn uimassa. Vaikka se joskus vieläkin pahalle tuntuukin!

 

Joskus käytän näkösuojana myös hyvin ohutta 1mm paksuista triathlonisteille tarkoitettua lyhytlahkeista ja -hihaista märkäpukua. Niissä puvuissa liikkuvuus on tehty sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan tosi hyväksi. Pyrin vaihtamaan pohjalevyn vähintään vuorokautta ennen uimista, ehkä edellisenä päivänä. Jotta pohjalevy on tarttunut hyvin, eikä pelkoa pohjalevyn irtoamisesta ole johtuen liian varhaisesta veteen menosta. En myöskään halua mennä uimaan, jos pohjalevy on vaihtovälin loppusuoralla. Itse pohjalevyn kiinnittämiseen kiinnitän paljonkin huomiota. Painelen sormilla noin 40s itse avannenupukan ympäriltä ja sen jälkeen uloimman osan levystä. Sitäkin painelen noin 30s. Näin itselleni tulee varma olo, että pohjalevy pitää. Pussien irtoamisesta uidessa tai hypätessä veteen en ole Click-pusseihin siirtymisen jälkeen ainuttakaan kertaa murehtinut. Itselläni on käytössä 1-osainen Click suljettu pussi. Pusseihin voi myös suodattimen päälle laittaa teipin palan. Itse laitan aina puhtaan pussin uimaan mennessä ja kun tulen uimasta vaihdan uuden pussin. En koskaan mene uimaan syömisen jälkeen, kun arvelen, että avanne voisi toimia. Ei ehkä ravintoterapeutin neuvo, mutta käytännössä on mukavampi uida, kun osaa vähän ennustaa suolen toimintaa.

 

Lisävarmuutta saan Brava elastisilla teipeillä. Paras tuote mitä on! Niiden kanssa olen hyppinyt veteen, sukeltanut syvälle, uinut kovaa ja hiljaa, vääntänyt vedessä hengenpelastusharjoituksissa, ne teipit ovat saaneet kovaa kyytiä! Teipit ovat niin tärkeät minulle, että jos niitä ei olisi, niin varmuus romahtaisi. Ne pitävät täydellisesti, eivätkä ole koskaan irronneet, vaikka vedessä olisin ollut useampana kertana samojen teippien kanssa. Ja kun laitan ne juuri ennen uimaan menoa, niin ne teipit liimautuvat ihoon heti ihan täysillä.

 

Uima-asun valinta on varmasti hyvin henkilökohtainen, toiset ui tavallisissa uikkareissa, toiset korkealla vyötäröllä olevissa, koko uikkareissa, biksuissa tai märkäpuvussa. Juuri sellaisessa, kuin itse haluaa ja tuntuu luontevalta. Ja niitä asuja voi tilanteen mukaan vaihtaa. Minulle on hieman kustomoitu yhtä märkäpukua juurikin uintiin. Ompelijat voivat myös muokata uima-asua käyttäjälleen sopivaksi. Se on kuitenkin asu, joka pääsääntöisesti kestää pitkään. Mielestäni siihen kannattaa panostaa. Jos tykkää uimisesta ja tulee käytyä uimahallissa, niin Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitolta sekä Finnilcolta voi hankkia käyttöoikeusmerkkejä tai silikonirannekkeita, jotka kertovat, että merkin omistaja voi peseytyä sekä saunoa uima-asun kanssa. 

 

Saulin voi nähdä tositoimissa uimahallissa Yle TV1:llä Akuutti-ohjelmassa ke 24.10.2018 klo 20! Jakso löytyy myös Yle Areenasta, katso täältä

Sulje
Kesäkuulumisia

Kesäkuulumisia

Avannepusseja voi joutua vaihtamaan muuallakin kuin totutussa ympäristössä. Lisäksi sidoksen kiinnittymiselle haasteita asettaa esim. uiminen tai vedessä oleskelu. Ja välillä vahinkojakin sattuu. Lue Saulin mietteitä ja kokemuksia. Lue lisää
Sulje

Kesäkuulumisia

Julkaistu 31.8.2018

 

Olen kesän aikana tehnyt joitakin muutaman päivän tai päivän mittaisia kotimaan matkoja. Kaikissa näissä on yksi yhteinen tekijä, varaan avannetuotteita reilusti yli tarpeen ja otan mukaan varalle pohjalevyjä. Pohjalevyn pyrin vaihtamaan vuorokautta ennen matkaa, jolloin sen kiinnittyminen on maksimaalista. Otan mukaan yhden valmiiksi leikatun pohjalevyn sekä varalta yhden leikkaamattoman. Pusseja varaan tuplasti ja pyrin sijoittamaan nämä kaikki kahteen paikkaan. 


Kesällä menimme perheeni kanssa Hankoon ystäviemme luokse ja he veivät meidän veneilemään sekä uimaan luonnonhelmaan yhteen saareen. Etukäteen mietin ”Mitä jos reppuni putoaa veteen?” ja vasta ollessamme merellä pohdin, että missä minä pussini veneessä vaihdan? No kyllähän se pussinvaihto onnistuu vaikka veneessä, jos sikseen tulee. Pitää vain pysähtyä ja toivoa ettei tule isoja aaltoja  Onneksi ei sentään ollut niin pitkä matka taikka avanne toiminut isosti, että olisi tarvinnut vaihtaa pussi kesken venematkan. Myöhemmin saaressa tosin piti vaihtaa pussi. Olihan se vähän hassu tunne vaihtaa avannepussia siellä pienessä, aika avonaisessa saaressa keskellä merta. Olin kyllä ottanut mukaan paljon kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä ja hieman epäluuloisista ajatuksista huolimatta kaikki sujui ihan hyvin. Jännää kuinka mieli tekee tepposia, kaikkea tulee helposti pelättyä ja epäiltyä, vaikka voisi ajatella positiviisesti. Olisihan mieleeni voinut tulla alusta lähtien, että kun minulla on nämä ja nämä tarvikkeet mukana, niin kaikki menee hyvin. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että myös ihmisten katseet ja selittelyt siitä mitä olen tekemässä, ei tunnu aina luonnolliselta. Nämäkin hankolaiset ystäväni ovat hyvin tietoisia avanteestani ja heidän kanssa oleminen on tosi luonnollista. Oma suhtautuminen avanteeseen ja avoimuus on tässä varmasti avaintekijä. 

 

Olen vedessä paljon, muutamia kertoja viikossa. Aina hieman eri tavoin, välillä harrastuksieni muodossa ja aika usein myös pienen tyttäreni kanssa. Hän on aina uimisesta ihan innoissaan. Hänen kanssaan ei olla mitään lyhyttä aikaa vedessä, vaan vähintään tunti kerralla ja kesällä rannalla tai maauimalassa pidempiäkin aikoja ja useita uimakertoja kerrallaan. Näissä ei voi aina vaikuttaa, että pohjalevy olisi ihan huippupitävä, kun on saattanut kulua neljä tai viisikin päivää pohjalevyn vaihdosta. Tällöin käytän lisäteippejä, jotka tarraavat kiinni heti 100%:sti. Lukemattomia kertoja olen tehnyt niin, että vasta 5 minuuttia ennen kuin veteen mennään, asetan ne lisäteipit ympäri pohjalevyn reunoja ja ne pysyvät heti ihan täysillä. Tämä antaa turvaa ihan hirveästi siihen, että pitääkö pohjalevyni nyt varmasti. On toki vahinkojakin käynyt, mutta minä en niistä juuri välitä. Ei sellaiseen kannata jää surkuttelemaan. Eteenpäin ja ensi kerralla tarkkuutta.Kerran olin konsultoimassa Turun AMK:ssa hengenpelastusvideon tekemistä ja jouduin yllättäen demonstroimaan pelastusvälineeseen laittamisen, kun ei altaan reunalta pysty maallikkoja ohjaamaan riittävän hyvin. Minähän vaihdoin lennosta simmarit jalkaan ja hyppäsin vauhdilla pää edellä veteen. Kuinkas kävikään, pohjalevy ja pussi irtosivat heti hypyssä. En sitä edes heti itse tajunnut. Tunsin vain jotain viileää siinä vatsalla ja kun kurkkasin veden alle, näin mahani ilman pohjalevyä! Jotenkin kauhistutti ja nauratti saman aikaisesti. Ajattelin, että ei hitto, ei tässä tilanteessa nyt näin saisi käydä. Altaalla oli vieraita ihmisiä Ahvenanmaalta sekä muutoinkin ei niin tuttuja ammattikorkeakoulun opettajia ja kuvaaja. No, mitäs siinä muuta kuin etsimään se pohjalevy ja altaasta ylös. Ylös päästyäni pyysin yhtä kuvauksissa ollut opettajaa hakemaan minulle kiinnittyvää sideharsotaitosta, kumihanskoja sekä sakset. Tein niistä sellainen oman pohjalevyn ja pussin ja sitten takaisin veteen. En jättänyt hommaa kesken. Oli kyllä aikamoinen kokemus sekin päivän tässä avanneleikatun elämässä. 

Sulje
Sulje

Tilaa ilmaisia näytteitä

Kiitos!

Näytetilauksesi on nyt lähetetty

Katso työpöytäversio