Anatomia ja fysiologia

Ruoansulatuselimistö

 
Ruoansulatuskanava on suorana noin yhdeksän metrin pituinen kanava suusta peräaukkoon ja se jakautuu useaan eri osaan. Jokainen osa käsittelee ruokaa erityisellä tavallaan valmistaen sen kanavan seuraavalle osalle, kunnes jäljelle jäävä aines lopulta poistuu suolikanavasta ulosteena.

Ruoansulatuselimistön toiminta:

• Ravinnon mekaaninen ja kemiallinen hajottaminen ravinnon perusyksiköiksi
• Ravintoaineiden imeytyminen verenkiertoon
• Jätteen käsitteleminen ja poistaminen
  
  

Joukko elimiä toimii yhteistyössä ruoansulatuskanavan kanssa tuottaen nesteitä ja entsyymejä ruoansulatuksen avuksi:

• Sylkirauhaset suussa
• Happamat nesteet mahassa
• Maksa ja sappirakko
• Haima

Maha-suolikanavan osat:

• Suu
• Ruokatorvi
• Maha
• Ohutsuoli – tyhjäsuoli & sykkyräsuoli
• Paksusuoli
• Peräsuoli
• Peräaukko

Suolenseinämä koostuu useista kerroksista

Aikuisilla ohutsuoli on pituudeltaan noin 5–7 metriä. Se jakautuu kolmeen pääosaan

• Pohjukaissuoli (duodenum)
• Tyhjäsuoli (jejunum)
• Sykkyräsuoli (ileum)

Tyhjäsuoli ja sykkyräsuoli ovat kiinnittyneet vatsan seinämään suoliliepeen kautta. Suoliliepeessä on valtimoita, laskimoita ja imusuonia, jotka kuljettavat happea ja ravinteita ohutsuolelle.

Aikuisilla paksusuoli on pituudeltaan noin 1–2 metriä. Se jakautuu kuuteen osaan:

• Nouseva paksusuoli (nouseva koolon)
• Poikittainen paksusuoli (poikittainen koolon)
• Laskeva paksusuoli (laskeva koolon)
• Sigmasuoli, S-kirjaimen muotoinen
• Peräsuoli: Ruoansulatuskanavan viimeinen osa. Uloste kerääntyy peräsuolen laajentumaan. Peräsuolen laajentuman täyttyminen saa aikaan ulostamisen tarpeen
• Peräaukko, ruoansulatuskanavan loppuaukko

Virtsaelimistö

Virtsaelimistön päätoiminto on tuottaa ja poistaa virtsaa, poistaa kuona-aineita ja säädellä veren nestetasapainoa. Virtsaelimistö sijaitsee ruoansulatuselimistön takana.

Virtsaelimistöön kuuluvat:

• Kaksi munuaista
• Kaksi virtsanjohdinta
• Virtsarakko
• Virtsaputki

Munuaiset ovat kaksi pavunmuotoista rakennetta, jotka suodattavat jatkuvasti verta poistaen kuona-aineita ja ylimääräistä vettä sekä ylläpitäen neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Tämän suodatusprosessin tuloksena syntyy virtsaa.

Virtsanjohtimet kuljettavat virtsan munuaisista virtsarakkoon.

Virtsarakolla on kaksi tehtävää. Se on sekä säiliö, joka säilyttää virtsaa että pumppu, joka poistaa virtsan elimistöstä. Virtsarakon seinämän lihas puristaa virtsan ulos rakosta.

Virtsaputki kuljettaa virtsan ulos elimistöstä.

Ennen leikkausta tehtävä merkitseminen parhaimman avanteen sijoituspaikan valitsemiseksi on tärkeää potilaan elämänlaadun kannalta. Suotuisa sijainti auttaa vähentämään mahdollisia riskejä, kuten vuotoja, istuvuusongelmia, ihoärsytystä, kipua ja psykologisia/tunneongelmia.

Avanteen sijoituspaikkaa merkittäessä on tärkeää ottaa huomioon kehon dynamiikka, koska siihen vaikuttavat eri tekijät, kuten asennot ja arpeutuminen. Avanteen sijoittamista taipeiden tai poimujen läheisyyteen tulisi välttää. Avanteen sijoittamiseen vaikuttavat myös potilaan elämäntyyli ja aktiivisuustaso.

Ennen sijoituspaikan merkitsemistä ota huomioon seuraavat neljä tekijää:

1. Fyysinen tila:
   Ruumiinrakenne, nykyinen paino ja viimeaikaiset painon muutokset, käsien ja sormien näppäryys sekä näkö
2. Sosiaalinen toiminta:
   Ammatti, fyysinen asento työssä, liikunta, harrastukset, vaatetus, kulttuurilliset ja uskonnolliset näkökulmat
3. Vältettävät alueet:
   Ulos työntyvät luut, ihopoimut, arvet aiemmista leikkauksista, napa, vyön alue ja ihoalueet, joita on säteilytetty ja jotka ovat erittäin herkkiä (atrofisia)
4. Näkyvyys:
   Sijoituspaikan tulisi olla potilaan helposti nähtävissä ja tavoitettavissa, sillä muuten potilas ei voi itse hoitaa avannetta ja tarvitsee toisten apua sidoksen vaihtamiseen.

Avanne muuttaa kehon toimintaa ja kehokuvaa. Jos terveydenhuollon ammattilaiset, kuten avannehoitajat ja kirurgi tekevät yhteistyötä hoitaen potilasta ammattitaitoisesti, onnistumisen mahdollisuudet paranevat huomattavasti.

Kolme eri avannetyyppiä ovat:

- Paksusuoliavanne
- Ohutsuoliavanne
- Virtsa-avanne

Paksusuoliavanne

Paksusuoliavanneleikkauksessa osa paksusuolta tuodaan vatsan pinnalle avanteen muodostamiseksi. Paksusuoliavanne tehdään yleensä vatsan vasemmalle puolelle. Tällä puolella suolistoa uloste on kiinteää ja koska avanteessa ei ole ulostamista säätelevää lihaksistoa, uloste on kerättävä avannepussiin.

Paksusuoliavanneleikkauksia on kahta tyyppiä: Yksipiippuinen paksusuoliavanne (päätekolostooma) ja kaksipiippuinen paksusuoliavanne (lenkkikolostooma).

Päätekolostooma
Jos osia paksusuolesta tai peräsuoli on poistettu, jäljelle jäävä paksusuoli tuodaan avanteeksi vatsanpeitteiden päälle. Päätekolostooma voi olla väliaikainen tai pysyvä. Väliaikainen ratkaisu tulee kyseeseen tilanteissa, joissa paksusuolen vahingoittunut osa on poistettu ja jäljelle jääneen osan on parannuttava ennen osien yhdistämistä. Pysyvä ratkaisu valitaan tilanteissa, joissa suolen osien yhdistämiseen liittyy liian suuri riski tai se ei ole mahdollista.

Lenkkikolostooma
Lenkkikolostoomassa suoli nostetaan vatsanpeitteiden ulkopuolelle ja pidetään paikallaan avannesauvan avulla. Nostettuun suolen lenkkiin tehdään viilto ja päät rullataan alas ja ommellaan ihoon. Näin ollen lenkkikolostooma koostuu itse asiassa kahdesta avanteesta (kaksipiippuinen avanne), jotka on liitetty yhteen. Lenkkikolostooma on tyypillisesti väliaikainen ratkaisu hätätilanteissa. Se voidaan tehdä myös kirurgisen liitoksen suojaamiseksi suolessa.

Ohutsuoliavanne

Ohutsuoliavanneleikkauksessa osa ohutsuolta tuodaan vatsanpeitteiden läpi avanteen muodostamiseksi. Ohutsuoliavanne tehdään tyypillisesti tilanteissa, joissa ohutsuolen loppuosa on sairastunut ja se tehdään yleensä vatsan oikealle puolelle.

Tällä puolella suolistoa uloste on yleensä nestemäistä ja koska avanteessa ei ole ulostamista säätelevää lihaksistoa, uloste on kerättävä avannepussiin.

Ohutsuoliavanneleikkauksia on kahta tyyppiä: